Kateus ja katkeruus vie kalatkin vesistä...

Tästä aiheesta on pakko kirjoittaa oma postaus! Olen törmännyt nimittäin todella kateelliseen ihmiseen, joka on sitä mieltä, että ms-ihmiset vain tekeytyvät sairaiksi, käyttävät yhteiskunnan etuja vain häikäilemättömästi hyväkseen ja ovat esimerkisi tekosairaana pois töistä!

No totta jumalauta niin teenkin, mutta en syyttä suotta. Olisin mielelläni täysin terve, vailla yhteiskunnalta saamiani almuja ja kävisin hyväkuntoisena töissä, mutta ms ei ikinä minusta katoa enkä ole kuullut oireiden mystisestä paratantumisestakaan. Hyvähän se on, että olen osannut tarpeeksi hyväkuntoisena ja täysijärkisenä hakea vammaispalvelulain minulle oikeuttamia etuuksia, sillä viranomaiset eivät niitä tulisi tyrkyttämään, vaikka heillä kuinka olisi tiedonantovelvollisuus.

Jos osaa hiukan googlettaa, ymmärtää lukemaansa ja osaa kirjoittaa hakemuksia, ja niiden seurauksena myönnetään esimerkiksi kuljetuspalvelut, asiaan ei kateellisten, asiaa tuntemattomien tai katkeroituneiden tarvitse puuttua tai edes esittää siitä omaa mielipidettään! Aivan kuin tauti olisi tahallaan hankittu. Minä en ainakaan aio selitellä kenellekään enää mitään. Kell' onni on, se onnen kätkeköön!

Mitä vaikuttaa kenellekään mistään tarkemmin kertoa tai ketään neuvoa, kun ei voi tietää, kuka on oikealla asialla ja kuka ei... Palvelukset on palveltu, kukin kaivakoon oman kuoppansa.

Työolosuhteiden järjestelytuki

Olen ollut samassa työpaikassa opettajana jo 16 vuotta. Vuoteen 2011 asti selviydyin työpaikalla ensin ilman ja sitten kävelykepillä. 2000-luvun alussa haimme työolosuhteiden järjestelytukea opetustyön apuvälineisiin, kuten dokumenttikameraan ja videoprojektoriin, jotka kytkettiin tietokoneeseen. Perusteluina olivat mm. se, etten jaksa aina nousta seisomaan ja kirjoittamaan taululle, vaan voisin näyttää monisteet ja muut esitteet dokumenttikameralla tai kirjoittaa tekstit suoraan tietokoneella, josta ne heijastuisivat projektorin avulla valkokankaalle. Nykyisin laitteet ovat käytössä jokaisessa luokkatilassa, mutta aluksi niitä ei perusopetustiloissa ollut kuin siinä, jota minä käytin.

Sitten vuodesta 2011 koin pyörätuolilla liikkumisen tekevän työpäivästä helpomman enkä olisi iltaisin fyysisesti niin väsynyt, kun ei tarvitsisi tasapainotella ja kävellä omin jaloin paikasta toiseen. Pyörätuolin kanssa oli kuitenkin alusta alkaen ongelmia raskaiden palo-ovien avaamisessa ja niistä kulkemisessa. Puhuin jo syksyllä 2011, että tarvittaisiin sähköavusteisia ovenavaajia ainakin yhteen sisäoveen ja pariin ulko-oveen. Ongelmana on myös se, että paljon käyttämästäni ulko-ovesta ei voi kulkea nousematta ylös ja työntämättä pyörätuolia kynnysten yli toisen pidellessä raskaita ovia avoimena. Kornia asiassa on se, että remontissa 2000-luvun alussa kyseisen ulko-oven ulkopuolelle valettiin liuska, mutta kynnys on mahdoton kulkea istumalla pyörätuolissa. Kyseisessä remontissa asennettiin kuitenkin myös kaksi kevythissiä ja invavessaa.

Vuoden 2012 syksyllä asiaa kävivät tarkastelemassa työsuojeluvaltuutettu, työterveyshuollon fysioterapeutti, esimieheni, minä ja kiinteistöpäällikkö. Päätettiin ottaa selvää, mistä voisimme hakea avustusta esteiden korjaamiseen. Työhallinnon työolosuhteiden järjestelytuki oli ainoa vaihtoehto, ja otin selvää, voiko tukea saada samalle asiakkaalle toista kertaa. Onneksi se onnistuisi, ja työnantaja haki järjestelytukea ja sitä myönnettiin.

Julkisen työnantajan kohdalla asiat etenevät hitaasti, ja tällä hetkelläkään sähköisiä ovenavaajia ei ole asennettu. Syynä olivat milloin budjetin hyväksyminen, milloin kiinteistöpäällikön lopputilit ja milloin asian uudelleenkilpailuttaminen. Tällä hetkellä avaajat on luvattu asentaa syksyn 2013 aikana. Olen varmaan hoputtanut asiaa ottamalla yhteyttä työsuojeluvaltuutettuun ja MS-liiton lakimieheen, jotka ovat tiedustelleet myönnettyjen avustuksien toteuttamisen perään. Toivottavasti kahden vuoden odotus palkitaan.

Tämän selvityksen opetuksena ja punaisena lankana pitäisin sitä, että mitään ei tapahdu, jos vammainen itse ei ole tai osaa olla aktiivinen ja vaadi hänelle kuuluvia oikeuksia ja järjestelyitä. Vaikka esimerkiksi työolosuhteiden järjestelytukea hakee työnantaja, ei olisi tapahtunut mitään, jos itse en olisi ottanut selvää asiasta. Omat kokemukset ja havainnot sekä osallistuminen jo suunnitteluvaiheessa ovat myös tärkeitä, jotta vältyttäisiin ikäviltä yllätyksiltä. Lopputulosta en vielä tiedä, mutta epäonnistumisen ei pitäisi olla ainakaan osallistumisestani kiinni. Seurataan asioiden kehittymistä...

Vammainen-sanasta

Image courtesy of  rejnith krishnan
www.freedigitalphotos.net

Ei mene usein montakaan päivää, kun törmään siihen, kuinka hankalaa ihmisistä on sanoa vammainen! Sana jotenkin mielletään puhekielen sanaan vammanen, jota käytetään, kun pidetään jotakuta 'idioottina, vähä-älyisenä tai muuten hitaana tajuamaan, mitä puhuja on sanomassa'. Erityisesti nuoriso käyttää sanaa mm. vanhemmistaan tässä tarkoituksessa. Sanaan on tullut siis tällainen lisämerkitys, joka tekee koko sanalle vain tämän merkityksen, vaikka tarkoitettaisiin oikeasti invalidia ja eri tavoin vammaista ihmistä - ilman mitään sivumerkityksiä.

Minä olen ylpeästi vammainen, ilman että olisin mitenkään ymmärtämätön tai vajaa-älyinen! Vammainen on mielestäni parempi sana kuin vajaakuntoinen-sana, johon sisältyy enemmänkin vajavuutta ja jonkin asian puuttumista. 

Ihmiset osittain tahtomattaankin varovat sanomasta sanaa vammainen, aivan kuin pelkäisivät sen loukkaavan vammaisia. Tämä varovaisuus kääntyy kuitenkin itseään vastaan, ja ihan tavallisesta sanasta on tullut välteltävä. Sama kohtalo on ollut sanoilla homo ja neekeri. Toki mainittuihin sanoihin sisältyy historiallisestikin enemmän tahallista loukkaamista ja ihmisten nimittelemistä . 

Eihän vammaisia tahallisesti loukata, ei vain tulla ajatelleeksi asioita vammaisen kannalta, ja siksi vammainen on aina se kiviriippa ja ilonpilaaja - ääneen lausumatta. Eihän kukaan halua syytettä syrjinnästä ja siksi vammainen on yksin. Kaikki siirtävät tuolit reilusti kauemmaksi, jotta oikein näyttäisi siltä, että on huomattu ja että vammainen henkilö horjuvine liikkeineen tai pyörätuoleineen mahtuisi kunnolla ja että on tosiaan oltu huomaavaisia. Sitten aletaan keskustella terveen vierustoverin kanssa muka tärkeästä asiasta, ja vammainen joutuu istumaan itsekseen - vammaisen kanssa ei voi kuitenkaan keskustella kovinkaan järkevästi. Tai työpaikalla varataan illanistujainen ravintolasta, johon ei pääse hissillä, ja sitten tullaan ohottelemaan, että enpä tullut ajatelleeksi! Tämä tahaton loukkaaminen on minusta jopa enemmän loukkaavaa, varsinkin kun se ei ole johdonmukaista: Huomaavaisuus ja näyttävä paikan raivaaminen eliminoi kuulumisen muihin ja siirrytään kauemmas, vaikka voisi hyvin kuunnella taukotilan keskustelua muiden mukana ja ilman keskeytyksiä. Toisessa tilanteessa ei sitten muisteta, että joku tulisi pyörätuolilla.

 Ehkäpä helpommalla pääsee, kun siirtyy suosiolla työstään eläkkeelle.

Mielestäni se, ettei asialle uskalleta antaa oikeaa nimeä, tekee siitä erottelevan ja syrjivän ainakin vammaisen kohdalla. Asenteet ja tavat, uskomukset ja käsitykset ovat syvällä ihmismielessä ja elävät usein omaa elämäänsä, eikä niitä niin vain sanomalla muuteta - ei vaikka vammainen itse vaatisi sanomaan itseään suoraan ja koruttomasti vain vammaiseksi.

Sana vammainen sisältää eräänlaisen velvoitteen olla jotenkin avuksi. Minä vammaisena haluaisin olla itsenäinen, vapaa, omatoiminen ja riippumaton kaikesta siitä tarjotusta avustamisesta ja avusta, mihin nykyään joudun yleensä vastaamaan myöntävästi. Ylpeyden ja sinnikkyyden tilalle on tullut nöyryys ja alistuneisuus. Koen olevani pyörätuoleineni tavallaan vapaata riistaa ihmisten kohteliaisuudelle ja säälin tunteille: minua ei koskaan loukata eikä kukaan koskaan kysy suoraan sairaudesta tai yleensä mistään. Poikkeuksen tekevät lapset, mutta lasten vanhemmat usein vaientavat aidon kiinnostuksen ja uteliaisuuden.

Toinen ihmisryhmä ovat sitten kaikkein läheisimmät, jotka ovat nähneet minut terveenäkin. Heille puolestaan pitää aina korostaa sitä, etten todellakaan pysty tekemään jotain ja tarvitsisin siinä oikeasti apua. Kun sitten olen itsekin melko sinnikäs ja viimeiseen asti yritteliäs, on läheisimmillä usein harhakäsitys, etten apua tarvitsekaan. He ovat kateellisia saamistani eduista ja tukitoimista. Heidän mielestään olen vain saanut vammaisuudesta tekosyyn tekemättömille kotitöille tai hyvän lapsenpiian, että voi itse harrastaa, olla aina pois kotoa, sillä eihän se sieltä mihinkään katoa. Itsekkyys ennen kaikkea!

Lentomatkustelua

Image courtesy of Tim Beach
www.freedigitalphotos.net

Olen muutamia kertoja myös lentänyt pyörätuolin kanssa. Lentokoneeseen se ei tietenkään mahdu, vaan pyörätuoli menee lentomatkan ajaksi ruumaan, ja ilman eri veloitusta edellyttäen, että ne ilmoitetaan lentoa varattaessa ja että niille on tilaa ruumassa. Lentoyhtiön asiakaspalveluun pitää olla hyvissä ajoin yhteydessä (usein viim. 48 tuntia ennen), ettei tule yllätyksiä. 

Lähtiessä pyörätuolin kanssa pitää mennä myös lähtöselvitystiskin kautta, jossa pyörätuoliin kiinnitetään matkatavaratarrat. Sitten voi liikkua lentoasemalla pyörätuolilla, mutta koneeseen mennessä pyörätuoli jätetään lentokoneen oven eteen. Siitä kenttähenkilökunta lastaa pyörätuolin matkan ajaksi ruumaan. Ainakin Finnairin lennoilla järjestetään tarvittaessa avustaja liikkumisessa lentoasemalla ja siirtymisessä lentokoneeseen.

EU:n jäsenvaltioiden lentoasemat ovat vastuussa vammaisten ja liikuntarajoitteisten henkilöiden avustamisesta lentoasema-alueella (terminaalit, pysäköintialueet, lähtöselvitys, turvatarkastus, rajatarkastus jne.). Helsinki-Vantaan lentoasemalla sallitaan lähtöportille myös oma saattaja, jolle hankitaan saattolupa lähtöselvityksessä. Avustamispalvelu on tarkoitettu pysyvästi tai tilapäisesti liikuntarajoitteisille, aistivammaisille, kehitysvammaisille, vanhuksille sekä muille avuntarvitsijoille. Liikuntarajoitteisille palvelu on ilmainen.

Helsinki-Vantaan lentoasemalla on oma palvelutiski Special Passengers -tunnuksin. Erityisapua tarvitsevat matkustajat otetaan yleensä ennen muita ja siksi on oltava paikalla ajoissa. Liikuntarajoitteiset matkustajat sijoitetaan koneessa ensisijaisesti ikkunapaikalle, eikä kaikissa koneissa ole apuvälineitä istumiseen tai wc:ssä käyntiä varten. Pääsääntöisesti koneessa pitää olla mukana oma avustaja (Finnair), ja esimerkiksi Norwegianin matkustajat pystyvät matkustamaan ilman avustajaa, mikäli pystyy avaamaan turvavyön, laittamaan pelastusliivin ja happinaamarin, ymmärtämään turvallisuusohjeet sekä selviytymään itse hätäuloskäynnille. Avustajan täytyy olla yli 16-vuotias ja hänen täytyy matkustaa tavallisella lipulla. Lennon jälkeen liikuntarajoitteiset autetaan koneesta viimeiseksi. 

Lentoyhtiö tarvitsee ennakkoon seuraavat tiedot pyörätuolia käyttävistä matkustajista ja heidän pyörätuoleistaan:

• onko mukana oma pyörätuoli?
• käsikäyttöinen vai sähkökäyttöinen ja onko kokoontaitettava?
• onko sähkökäyttöisen pyörätuolin virtalähde kuiva- vai märkäakku?
• pyörätuolin mitat kokoontaitettuna (pituus x leveys x korkeus)
• matkustaako yksin vai saattajan kanssa?
• tarvitaanko työntö-, siirtymis- tai muuta apua ja millaista?

Vammaispalvelulaki (VPL)

Image courtesy of cooldesign

FreeDigitalPhotos.net

Laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista (VPL) edistää vammaisen henkilön edellytyksiä elää ja toimia muiden kanssa yhdenvertaisena yhteiskunnan jäsenenä sekä ehkäisee ja poistaa vammaisuuden aiheuttamia haittoja ja esteitä. Vammaisella henkilöllä tarkoitetaan henkilöä, jolla on vamman tai sairauden johdosta pitkäaikaisesti erityisiä vaikeuksia suoriutua tavanomaisista elämän toiminnoista. Vammaisille tarkoitetut palvelut ja tukitoimet järjestetään sellaisina kuin asiakkaan yksilöllinen tarve edellyttää.

Kunnan on järjestettävä vaikeavammaiselle henkilölle kohtuulliset kuljetuspalvelut saattajapalveluineen, henkilökohtaista apua sekä asunnon muutostöitä, jos henkilö niitä tarvitsee suoriutuakseen tavanomaisista elämän toiminnoista. Palvelujen ja tukitoimien tarpeen selvittäminen aloitetaan viimeistään seitsemäntenä arkipäivänä sen jälkeen, kun on otettu yhteyttä sosiaalipalveluista vastaavaan kunnan viranomaiseen palvelujen saamiseksi. Tätä varten laaditaan palvelusuunnitelma. Päätökset on tehtävä viimeistään kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun on esitetty palvelua tai tukitointa koskeva hakemus.

Kuljetuspalveluihin ja saattajapalveluihin kuuluu vaikeavammaisen henkilön työssä käymisen, opiskelun, asioimisen, yhteiskunnallisen osallistumisen, virkistyksen tai muun sellaisen syyn vuoksi tarpeelliset, jokapäiväiseen elämään kuuluvat kuljetukset. Niitä ovat henkilön asuinkunnan alueella tapahtuvat ja lähikuntiin ulottuvat kuljetukset. Kuljetukset voi kunta järjestää taksilla, invataksilla tai vastaavalla ajoneuvolla. Kuljetuspalveluja on järjestettävä vaikeavammaiselle henkilölle siten, että hänellä on mahdollisuus suorittaa välttämättömien työhön ja opiskeluun liittyvien matkojen lisäksi vähintään 18 yhdensuuntaista jokapäiväiseen elämään kuuluvaa matkaa kuukaudessa.

Henkilökohtainen apu on vaikeavammaisen henkilön välttämätöntä avustamista kotona ja kodin ulkopuolella päivittäisissä toimissa, työssä ja opiskelussa, harrastuksissa, yhteiskunnallisessa osallistumisessa ja sosiaalisen vuorovaikutuksen ylläpitämisessä. Henkilökohtaista apua on järjestettävä päivittäisiä toimia, työtä ja opiskelua varten siinä laajuudessa kuin vaikeavammainen henkilö sitä välttämättä tarvitsee, eli vähintään 30 tuntia kuukaudessa. 

Henkilökohtaisesta apua päätettäessä ja järjestettäessä on otettava huomioon vaikeavammaisen henkilön oma mielipide ja toivomukset sekä yksilöllinen avun tarve ja elämäntilanne. Kunta voi korvata henkilökohtaisen avustajan palkkaamisesta aiheutuvat kulut, antaa kohtuullisen arvoisen palvelusetelin avustajapalveluja varten, hankkia niitä julkiselta tai yksityiseltä palveluntuottajalta tai järjestää palvelun itse. Henkilökohtaisena avustajana ei voi toimia henkilön omainen tai muu läheinen henkilö muuten kuin painavasta syystä.

Asunnon muutostyöt sekä asuntoon kuuluvat välineet ja laitteet korvataan vamman tai sairauden vuoksi suoritettavat rakennustyöt kuten ovien leventäminen, liuskien rakentaminen, kylpyhuoneen, WC:n ja vesijohdon asentaminen, kiinteiden kalusteiden muuttaminen sekä vastaavat rakennustyöt. Korvattavia asuntoon kuuluvia välineitä ja laitteita ovat nosto- tai hälytyslaitteet tai muut asuntoon kiinteästi asennettavat välineet ja laitteet, ja kustannukset korvataan kokonaan tai osittain. Päivittäisissä toiminnoissa tarvittavista koneista ja laitteista korvataan puolet ja vakiomalliseen välineeseen, koneeseen tai laitteeseen tehdyt välttämättömät muutostyöt korvataan kokonaan.

Lähde:

Laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista 3.4.1987/380
Asetus vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista 18.9.1987/759

Invalidivähennys verotuksessa

http://www.bigfoto.com/

Invalidivähennys tehdään verotuksessa, jos henkilöllä on sairaudesta, viasta tai vammasta aiheutunut pysyvä haitta, jonka haitta-aste esitetyn selvityksen mukaan on vähintään 30 prosenttia.

Kunnallisverotuksessa invalidivähennyksen määrä on 440 euroa, jos haitta-aste on 100 prosenttia. Jos haitta-aste on pienempi, mutta vähintään 30 prosenttia, vähennys on prosenttimäärän osuus 440 eurosta. Vähennys myönnetään kuitenkin enintään muun puhtaan ansiotulon kuin eläketulon suuruisena. Valtionverotuksessa vähennyksen määrä on invaliditeettiprosentin osoittama määrä 115 eurosta, ja vähennys tehdään valtiolle suoritettavasta ansiotulon tuloverosta. 

Jos invaliditettiprosentti eli haitta-aste on 50 prosenttia, vähennyksen suuruus on kunnallisverotuksessa 220 euroa ja valtionverotuksessa 57,50 euroa. Ensimmäisellä kerralla veroilmoitukseen liitetään lääkärintodistus, jossa on pysyvä haitta-aste ja sen alkamisajankohta. Jatkossa verohallinto tekee vähennyksen automaattisesti, mutta jos haitta-aste muuttuu, toimitetaan uusi lääkärinlausunto verohallinnolle. Invalidivähennystä voi hakea takautuvasti viiden vuoden ajalta.

Jos henkilö saa täyttä työkyvyttömyyseläkettä, hän saa täyden invalidivähennyksen verotuksessa ilman eri todistusta. Osatyökyvyttömyyseläkkeellä olevan haitta-aste on 50 prosenttia. Oikeus työkyvyttömyyseläkkeen mukaiseen vähennykseen säilyy vanhuuseläkkeelläkin.

Lähde www.vero.fi

Muistamisen ja kirjoittamisen apukeinoja

Image courtesy of By Stuart Miles
FreeDigitalPhotos.net

Sairauteni on vaikuttanut käsin kirjoittamisen vaikeuksien lisäksi paljon muistamiseen, ja siksi käytössäni on ollut vuosikaudet Googlen kalenteri, kännykän muistikirja- ja muut muistutussovellukset. Vastikään uskaltauduin irtautumaan Nokian ikeen alta Samsung-merkkiseen puhelimeen, siis Androidiin, ja se on lisännyt Googlen hyödyntämismahdollisuuksia mm. kalenteri-, sähköposti- ja yhteystietosynkronoinnissa. Kingsoft Officella voi luoda ja muokata tiedostoja myös kännykän avulla ja ne voi tallentaa pilvipalveluun, kuten Dropboxiin.

Wifin ja wifi-skannerin käyttö auttavat käsittelemään tiedostoja digitaalisessa muodossa. Olen ostanut wifi-skanneri/tulostimen, ja ilmaisilla Paint.net-kuvankäsittelyohjelmalla tai PDFReader -ohjelman avulla voin kirjoittaa skannaamaani lomakkeeseen tietokoneella, kun käsin kirjoittaminen ei onnistu. 

Kelan ja verohallinnon lomakkeet voi täyttää ja tallentaa NitroPDF Readerilla eivätkä tiedot katoa niin kuin Adobella. Toinen ilmainen PDF-ohjelma on Foxit ja se on monikäyttöisempi esimerkiksi skannerin hallinnan suhteen. Paint.net-ohjelmallakin voi hallita skannattavaa kuvaa tai lomaketta tietokoneessa Acquire-komennolla (File > Acquire > From scanner or camera...). Lomake skannataan kirjoitetaan pdf- tai kuvankäsittelyohjelman tekstityökalulla tekstit, tallennetaan jos halutaan ja tulostetaan.

Lastpass on salasanojen järjestely- ja kirjautumisohjelma, joka helpottaa myös muistamista. Ohjelmaan luodaan ns. pääsalasana, jonka takaa löytyvät kaikki Lastpassiin tallentamasi salasanat. Ohjelmalla voi myös luoda turvallisia salasanoja vaadituilla asetuksilla, eikä niitä tarvitse varsinaisesti muistaa. Lastpassin voi asentaa selainlaajennukseksi, mutta voi myös kirjautua Lastpass-tilille miltä tahansa selaimelta ilman laajennusta. Premium-versio mahdollistaa tilin käytön matkapuhelimella ja liittämään siihen myös xmarks-kirjanmerkit. Muita Lastpassin ominaisuuksia ovat esimerkiksi automaattinen lomakkeiden täyttö, luottokorttitietojen suojaaminen sekä turvamuistiinpanot.

Evernotesta oli puhetta myös aiemmin toisessa blogitekstissä, mutta ohjelmaa voi käyttää helposti muistikirjana esimerkiksi salasanoille. Hyvä kauppalistaohjelma on Google Keep, joka muistuttaa käyttäjää myös paikkatiedon perusteella ja tuo kännykkään tallennetun kauppalistan esiin, kun menee kauppaan. Nämä täytyy tietenkin asentaa matkapuhelimeen ja antaa suostumus paikkatietojen tarkasteluun.

Google Keep on todella oivallinen muistamisen apukeino. Se toimii Google-tilin eli Gmail-tilin tunnuksilla. Sinne voi ottaa valokuvia muistin tueksi ihan mistä vain, liittää netistä kiinnostavia linkkejä, sanella muistiinpanonsa niin että ohjelma muuttaa ne tekstiksi, äänittää mitä vain, liittää tiedostojaan, muistojaan jne. Muistiinpanoilleen voi antaa tunnisteita, ne voi muuttaa eri värisiksi Post-It-lappujen tapaan, jakaa muistiinpanojaan muille, piirtää, arkistoida, tehdä luetteloita lisäämällä valintaruudut ja niin kuin edellä kerroin, lisätä aikaan tai paikkaan perustuva muistutus. Nämä ovat ainakin niitä ominaisuuksia, joita olen itse ohjelmasta löytänyt. Appsia päivitetään melko usein, ja se tuonee lisää ominaisuuksia jatkossa.

Dropbox ja muut pilvipalvelut apukeinona

Android-puhelimet vaativat käyttäjää kirjautumaan Google-tilille tai luomaan Google-tilin itselleen heti sen jälkeen, kun puhelin on käynnistetty. Näin puhelin synkronoi automaattisesti Gmail-postin, Google-kalenterin ja kontaktit. Niiden lisäksi voidaan luoda jonkun pilvipalvelun tili, josta voi käyttää tiedostojaan matkapuhelimellakin. Osa näistä palveluista on maksuttomia tiettyyn tallennusmäärään asti, ja ne ovat ominaisuuksiltaan hieman erilaisia.

Image courtesy of Salvatore Vuono
FreeDigitalPhotos.net

Minä olen käyttänyt jo monta vuotta Dropbox-pilvipalvelua, ensin maksuttomasti ja sitten maksullisena. Muita samankaltaisia ovat mm. iCloud, Windows Live Skydrive, Evernote ja Google Drive sekä Facebook ja Youtube. iCloud sisältää 5 gigaa ilmaista tallennustilaa, Skydrive 7 gigaa ja Google Drive 15 gigaa. Facebookiin ja Youtubeen voi ladata kuvia, videoita ja musiikkia ja päästä tiedostoihinsa käsiksi miltä tahansa tietokoneelta, mutta varsinaisia erilaisten tiedostojen tallennuspalveluja ne eivät ole.

Dropbox on pilvipalvelu, joka on todella monikäyttöinen ja selkeä. Mitään papereita en ole kuljettanut enää tulostettuna mukanani, vaan kirjaudun vain Dropboxiin, avaan haluamani tiedoston ja tulostan sen vaikka paikan päällä. Ilmaista verkkolevytilaa on kahdesta gigasta 18 gigaan (jos saa ystäviä mukaan) mutta 99 euron vuosimaksulla saa jopa 100 gigaa tallennustilaa. 

En usko, että koskaan luopuisin Dropboxista, ja siihen voi asentaa helposti appseja, joilla voi laajentaa käyttömahdollisuuksia: Send To Dropbox -applikaation avulla voi lähettää esimerkiksi liitetiedostoja suoraan sähköpostilla omaan Dropbox-kansioon, Gimme Bar Backups -apuohjelmalla voi linkittää hyödyllisiksi kokemansa nettisivut, Kingsoft Office on ilmainen Microsoft Office -muunnelma, jolla tehdyt tiedostot voi käsitellä ainakin Android-puhelimella, muokata ja tallentaa suoraan pilvipalveluun. Myös Skydrive- ja Evernote-palveluja on mahdollista käyttää matkapuhelimella, kun asentaa puhelimeen tarvittavan applikaation.