torstai 2. heinäkuuta 2015

Moottoripyöräreissu Poriin

Alun perin sanoin vain vitsinä, että milloin minä pääsen moottoripyörän kyytiin, kun molemmat lapset ovat olleet jo sen kyydissä. Sitten heitin, että käydään vaikka Pori jazzeilla...
Siitä se sitten lähti liikkeelle: ensin ostettiin torista puku, sitten sadepuku ja kypäräpuhelin. Varasin hotellista huoneen 11. -13.7. sekä sovin isän ja äidin lapsia katsomaan. Nyt jo jännittää, kuinka jaksan lähes 550 kilometrin matkan (yht. yli tuhat kilometriä), kun oikea jalka ja käsi väsyy. Sitä varten laitettiin vyö, joka edes psykologisesti saa olon turvalliseksi.
Mutta ei mitään uskalla, jos ei edes kokeile. Kaverit ovat kovasti rohkaisseet, ja ainahan voi tulla junalla takaisin, jos tulee ongelmia kyydissä pysymisen kanssa. Olen todella tyytyväinen itseeni, jos reissu onnistuu. Vaikka en koskaan tuon jälkeen tekisi mitään vastaavaa, voin muistella reissua ja vuotta 2015, jolloin "the MS" oli ollut osa minua jo lähes 25 vuotta ja silti uskalsin ja jaksoin. Mikolle pitää myös nostaa hattua, että hän ei missään vaiheessa tyrmännyt ajatusta. Rajoitteet ovat vain omassa päässä! Enemmän minulla arveluttaa kuin Mikolla.
Tämä on siis ainakin vielä tehtävä. Tiedättehän sen leikin "Minä en ole koskaan..." ja sitten tehdään se. Toinen asia tässä on se, ettemme ole 12 vuoteen olleet kahta yötä reissussa ilman lapsia. Silloin tuli lapset ja asuntolaina, ja ne tuntuivat pitkään ainoilta yhteisiltä asioilta tässä lähes kolmenkymmenen vuoden yhteiselämässä. Jospa saadaan uutta nostetta myös parisuhteeseen - omasta itsetunnosta puhumattakaan.
Lähtöpäivä on siis 11.7. Jatkan tarinaa kuvin ja tarvittaessa sanoin matkan varrelta...