Wheelgirl

Täällä on ollut valitettavasti hiljaista koska on ollut monenlaista juttua meneillään. Kiitos teille uskolliset seuraajani ja nöyrä anteeksipyyntö kaikille!
 

Olen aloittanut keväällä Sanomalehti Kalevan bloggaajana Wheelgirl -nimellä. Julkaistu on vasta muutama blogi enkä ole jaksanut kirjoittaa millään molempiin.

Monta luonnosteltua tekstiä odottaa malttamattomana julkaisua bittiavaruuteen. Blogini osoite on
https://blogit.kaleva.fi/wheelgirl/

Toinen minua kiireisenä pitänyt asia on tanssiharrastukseni, maaliskuun SuomiOpen ja kilpailut Hollannissa pääsiäisenä. Kilpailuja varten on pitänyt harjoitella, hakea rahoitusta, anoa avustajatunteja, miettiä puvustus ja meikki, huollattaa pyörätuoli, varata matkoja jne.

Kilpailut menivät erinomaisesti: sekä singlenä että duona hopeaa SuomiOpenista, singlekultaa ja duokultamitali ja duopronssi Hollannin kisoista. Debytant duo2-luokassa olimme ainoat suomalaiset seitsemästä parista. Tästä tarkemmin osoitteessa   https://blogit.kaleva.fi/wheelgirl/2017/05/04/pyoratuolitanssin-dutch-open/

Kolmas minua  työllistävä projekti on Ylen Hula hula Suomi -ohjelma. Koko huhtikuu on mennyt ohjelman yhteistanssinumeroa harjoitellessa. Se saatiin nauhoitettua loppuun viime sunnuntaina. Tässä pieni näyte yhteistanssista:

https://www.dropbox.com/s/sfndk0gdi0vh7qs/Video_20170510201551951_by_videoshow.mp4?dl=0

Huom. Linkki avautuu ainakin Chromella! Videon pituus on vain muutaman sekunnin.

Lisäksi olen ohjelmassa ns. profiilihenkilö, ja sitä varten oli omat haastattelu- ja tanssikuvaukset. Ohjelmasarja alkaa 12.5.2017, ja Oulun jakso lähetetään perjantaina 26.5.2017  klo 21.00, ja siitä saa lisätietoja mm. nettiosoitteista:
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2017/04/11/hulahula-suomi-ylen-kanavilla-125-alkae

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2017/04/11/mika-hulahula-suomi

Neljänneksi olen luonut Facebookin oman tanssisivun Dance Team Mertala & Hamari-Martimo, jonka osoite on 
https://www.facebook.com/danceteam.mertala.hamarimartimo/

Ja vielä sokerina pohjalla:
Ilmoitin perhe Martimon tanssimaan hulahulan tahtiin juhannusaattona. #hulahulasuomi
http://hulahulamartimo.blogspot.fi/

Ja uusi blogi Kalevassa

https://blogit.kaleva.fi/wheelgirl/2017/05/25/hulahula-oulu/

Tanssitranssi

transsi 'hurmostila, haltioituneisuus'

Kirjoitus on julkaistu myös Oulun seudun neuroyhdistyksen sivuilla. 

http://osny.fi/blogi.html

Olen harrastanut pyörätuolitanssia kolmisen vuotta. Tanssin duona toisen pyörätuolissa istuvan kanssa. Osallistuimme viime vappuna Suomi openiin Lohjalla ja voitimme oman sarjamme molempina päivinä. Kilpailun myötä meille on tullut myös esiintymispyyntöjä. Esiinnyimme elokuussa MoveOulu-tapahtumassa ja syyskuussa Pohjois-Pohjanmaan neuroyhdistyksen 45-vuotisjuhlassa. Marraskuussa on luvassa pyörätuolitanssileiri ja harjoituskilpailut Kuopiossa. Tammikuussa on Helsingissä tammileiri ja pääsiäisenä Hollannissa kansainvälinen tanssispektaakkeli. 

Tanssikilpailuissa on kolme luokkaa: tulokkaat, pre champion- ja champion-luokat. Tulokasluokassa tanssitaan hidas valssi, tango ja samba. Pre champion-luokassa tanssien määrä nousee: vakiotanssit duoparilla ovat hidas valssi, tango, wieninvalssi ja quickstep sekä latinalaistanssit samba, cha-cha, rumba ja paso doble. Champion-luokkaan tulee lisäksi hidas fox ja jive, eli tanssitaan kaikki tanssit. Sarjanousuun pitää kerätä ensin pisteitä kilpailuilla ja sijoituksilla. Pisteitä meillä on käsittääkseni kerättynä kahdeksan vaaditusta kymmenestä, jotta siirtyisimme tulokkaista pre championiin.

Kesällä hioimme yksityistunneilla koreografiaa mm. hitaaseen foxiin, rumbaan ja paso dobleen. Koreografioilla ennakoimme tulevaa, kun tavoitteenamme on kilpailla ja nousta tulokkaista pre championiin ja jossain vaiheessa champion-luokkaan. Kesän aikana tanssilajien luonteenpiirteet ovat  syventyneet: hidas fox on liitelevää jousiammuntaa, paso doble marssivaa härkätaistelua, rumba viekoitteleva kosiotanssi ja jive leikittelyä

Pyörätuolitanssijat luokitellaan toimintakyvyn mukaan kahteen luokkaan, joissa luokan 1 tanssijoiden ylävartalon toimintakyky on alentunut ja luokan 2 tanssijoiden ylävartalon toimintakyky on normaali tai lähes normaali. Luokittelussa tehdään testejä, joissa tarkastellaan 1) pyörien ohjausta ja kykyä nopeuttaa ja pysäyttää pyörät käsin, 2) kykyä hallita pyörätuolin liikkuminen työntämällä tai kosketuksessa tanssikumppanin kanssa, 3) kykyä hallita pyörätuolin liikettä vetäessään tai kosketuksessa tanssikumppanin kanssa, 4) käsivarren kiertoa, liikerataa ja kontrollointia sekä 5) ylävartalon kiertoa ja hallintaa menettämättä tasapainoa. 

Tanssinopettajamme korostavat liikkeiden tarkkuutta,  rytmin merkitystä sekä vartalon, käsien ja tanssiasennon tärkeyttä, ja niitä tuomaritkin arvioivat tärkeysjärjestyksessä 1) musiikki, tahti ja perusrytmi, 2) liike ja liikeradat, 3) tanssiasento, otteet ja vartalolinjat, 4) jalkatekniikka ja 5) koreografia, tanssillisuus ja karisma.. Valmentajamme ovat tehneet itsekin uran kilpatanssijoina ja puhuvat asiantuntemuksella kilpailemisesta, valmentamisesta ja tanssimisesta ja osaavat soveltaa tanssin hyvin pyörätuolille. 

Kaikkien ei tarvitse ottaa tavoitteekseen kilpailemista, vaan tanssia voi myös omaksi ilokseen ja asettamalla tavoitteet vain omalle kehittymiselleen. Sitä paitsi adrenaliinit ja endorfiinit tekevät hyvää kaikille! Jokainen urheilija tai mitä vain harrastava haluaa jossakin vaiheessa ulkopuolista arviointia ja vertailutuloksia kehittymiselleen. Samat perhoset tuntuvat vatsassa kilpailun alussa jokaisella, ja sama hyvänolontunne tuntuu suorituksen jälkeen - oli maratoonari tai pyörätuolitanssija. 

Tanssiharrastuksen aloittaminen oli todella hyvä päätös. Tanssi on liikunnan harrastamista kuin huomaamatta, ja se kehittää vartalonhallintaa ja antaa uuden mahdollisuuden tanssimiseen, kun jalat eivät enää jaksa. Tanssista oppii aina uutta ja se on luonut uusia ystävyyssuhteita. Suosittelen jokaista kokeilemaan pyörätuolitanssia, sillä pyörätuolitanssikurssilla ei tehdä veren maku suussa niin kuin monesti jumpassa tai zumbassa tehdään (niitä väheksymättä), vaan harjoittelu on hellävaraisempaa mutta silti kohottaa kuntoa, itsetuntoa, tasapainoa, koordinaatiota, mielialaa ja kehittää lihasten liikkuvuutta, muistia jne.!

Nyt on Oulussa mahdollisuus tutustua pyörätuolitanssiin alkeiskurssilla, joka pidetään sunnuntaisin klo 15 - 16 Heinätorin koululla. 

Käy rohkeasti kokeilemassa, vaikka MS ei välttämättä istuta kokoaikaisesti pyörätuoliin! Ei se minuakaan istuta, ja pelkäsin turhaan feikkaavani, kun pystyin nousemaan pyörätuolista. Luokittelussa selvisi, että diagnoosi MS:stä riitti. Ja harrastuksen alussa sillä ei ole edes merkitystä.

Jopa Niiskuneiti tietää, että aina on aikaa ottaa pari tanssiaskelta:

”Voi! Tanssia! Menemmekö?" huudahti Niiskuneiti ja taputti käpäliään. "Minä en ole tanssinut pitkiin, pitkiin aikoihin!”
”Ei meillä ole aikaa tanssia, kun maailma on tuhoutumassa”, sanoi Niisku.

”Vähän aikaa, pyysi Niiskuneiti. Sehän tapahtuu vasta kahden päivän kuluttua!”
Tove Jansson, Muumipeikko ja pyrstötähti

Pyörätuolitanssin Suomi open

 

Vappuna 2016 pidettiin Lohjalla pyörätuolitanssin Suomi Open -kilpailut. Kisa on ensimmäinen kansainvälinen Suomessa ja sisältää kolme erityyppistä kilpailua: 2016 IPC WDS Suomi Open -kilpailut, Suomi Open 2016 ei-IPC kilpailut ja pyörätuolitanssin Suomen-mestaruuskilpailut. IPC:n kilpailussa noudatetaan IPC WDS:n sääntöjä, muissa osioissa Suomen pyörätuolitanssiliiton kilpailusääntöjä.


Sijoituimme duo tulokkaat 2 -luokassa ensimmäisiksi sekä lauantaina että sunnuntaina sekä single tulokkaat 2 -luokassa toiseksi ja kolmanneksi. Tulokkaiden duotanssissa tanssitaan hidas valssi, tango ja samba, ja singlessä valssi ja samba. Kuvat kertovat enemmän, joten olkaa hyvät.

I

Tammileiri

Helsingissä järjestettiin tammileiri tammikuussa. Tammileiri oli pyörätuolitanssin harjoituskilpailu ja opetuspäivä, joka järjestettiin Helsingissä ja järjestäjänä oli Pyörätuolitanssiliitto. Mietin ensin pitkään, osallistuisinko tapahtumaan koska minulla oli kuntoutus edellisellä viikolla Mikkelissä. Lopulta päätin osallistua ja ostin paluulipun Ouluun, koska Helsinkiin meno menisi kelan kyydillä. 

Toinen askarruttava asia oli doping. Nimittäin tutkien pyörätuolitanssiliiton sääntöjä kilpailuista, ja aiheesta oli puhetta myös käymälläni leirillä aiemmin. Sain ohjeet tutkia kiellettyjen aineiden listaa ja verrata käyttämiäni lääkkeitä niihin. Siitäpä se tenkkapoo tuli. Kaksi käyttämistäni lääkkeistä on osittain tai kokonaan kiellettyjä. Koska kilpailu oli kansallinen ja epävirallinen, ei lääkkeistä tullut ongelmaa, mutta vappuna järjestettävät Suomi open 2016 vaatisi tarkempaa tarkastelua. Onneksi kielletty Tamofen ehtii loppua ennen sitä.

Osallistuin kilpailuissa duo tulokkaat ja single tulokkaat -luokkiin ja voitto tuli molemmista sarjoista. Single tulokkaat -sarjassa tanssitaan hidas valssi ja samba. Duo tulokkaiden sarjassa tanssitaan lisäksi tango. Oli mukava kokemus - ja olisi ollut ilman voittojakin, mutta voitto oli herkullinen lisä ja muutenkin oli kiinnostava nähdä samanhenkisiä ihmisiä. 

Pääasia olisi saada parempi pyörätuoli, jossa olisi pienemmät eturenkaat, kiinteä runko, takarenkaat kahdeksan asteen kulmassa ja paras tällainen olisi Progeon aktiivituoli.

Pyörätuolitanssi

Olen käynyt pyörätuolitanssissa syksystä lähtien ja todella suosittelen! Sen innoittamana menin ravintolan tanssilattiallekin pyörätuolilla. Ja sain kuin sainkin ihan oudolta ihmiseltä kehuja! Tanssi on hauskaa ja musiikki tekee mielialalle hyvää! Pyörätuolilla musiikin tahdissa liikkuminen vaatii sopivasti myös aivotyötä.

 Toivoisin, että saisin harrastukseeni aviomiehen tanssipariksi niin voisimme tehdä jotain yhdessä ja vaikka osallistua aloittelijoille tarkoitettuihin kilpailuihin. Kun saisi edes kerran mukaan, niin näkisi kuinka innoittavaa se on. Tiedän, että aviomieskin pitää tanssimisesta, mutta minun kanssani se ei oikein onnistu perinteisellä tavalla. Ja siksi kulkee itsekseen tanssimassa. 

No tänä maanantaina sain mieheni mukaan tanssimaan, lupasi tulla katsomaan. Ensin ajattelin, että hän mököttää vain nurkassa enkä aluksi muuta toivonutkaan. Kuitenkin sillä kerralla tanssijoita oli vähemmän, ja ohjaajamme sai houkuteltua mieheni mukaan. Loppujen lopuksi tanssimme ensin valssia, sitten tangoa ja vielä sambaa. Sambasimme niin paljon, että minulla oli voimat todella vähissä. Se ei kuitenkaan menoa haitannut ja mukavaa oli. 

Mieleni täyttyi toivon pilkahduksesta: jospa saisin hänet mukaani toisellakin kerralla...!!!

Meistä tehtiin toukokuun lopussa myös juttu Kalevaan:
Minusta videoklippi antaa hyvän käsityksen harrastuksesta. BAILAMOS!!!
http://www.kaleva.fi/…/nain-sujuu-bailamos-pyoratuol…/3282/…#
ja tässä kuvia
http://www.kaleva.fi/uutiset/galleriat/tanssiminen-onnistuu-myos-pyoratuolilla/9141/2453386/

Syysmietteitä

Kävin eilen ensimmäisen kerran tutustumassa uuteen harrastusehdokkaaseeni, pyörätuolitanssiin. Ensimmäinen ongelma on tietenkin itse lähteminen. Toinen ja melko vaikea ongelma on kaverin saaminen mukaan. Pyyntöihini suhtauduttiin torjuvan ennakkoluuloisesti. En aio kuitenkaan lannistua ensimmäiseen vastoinkäymiseen, koska eilen vetäjä ei ollut oikein tottunut toimimaan pyörätuolitanssijoiden kanssa eikä osannut suhtautua siihen, että olinkin yksin. Toivon asian korjaantuvan varsinaisten valmentajien tullessa paikalle. Ainakin seuran nettisivujen mukaan harrastuksen voi aloittaa yksinkin.

Itse koen, että jotain pitäisi tehdä. Liikkuminen on tärkeää liikuntaesteisenäkin, mutta sen pitää olla mielekästä. Tähän asti se ei ole aina ollut sellaista, eikä mielekkyys synny välttämättä omanlaistensa kanssa tai terapeuttien seurassa tekemisestä, vaikka ajattelisi kuinka järkevästi tahansa liikkumisen henkisestä ja fyysisestä annista. Olen muutenkin sairauteni kanssa ollut aika sulkeutunut. En vain saa mielihyvää itseni tuntemusten vertailemisesta toisten tuntemuksiin. Käyn omanlaisteni jutuissa varmaan vain saadakseni vinkkejä tukien ja muiden etuuksien hakemiseen.

Tietenkin liikun fysio- ja ratsastusterapiassa, mutta ne tuntuvat jotenkin enemmän työltä, koska ne ovat kuntoutusta. Tuolle sanalle pitäisi kyllä tehdä jotain. Minusta sana sisältää epätoivoisia mielikuvia turhaan tehtävästä työstä. Mitä järkeä on KUNTOUTTAA henkilöä, joka on parantumattomasti sairas, vailla oikeasti lupausta paremmasta tulevaisuudesta, ja myös jotenkin sopeutunut ajatukseen siitä, ettei mikään kuitenkaan auta. Pään sisällä tämän sanotaan olevan, mutta vapaaehtoiselta kuntoutus ei kuitenkaan tunnu. Minusta kuntoutus on enemmän velvollisuus ja jäänne jostain 70-luvun vammaispolitiikasta, jolloin ajateltiin vammaisten olevan vailla omaa tahtoa ja itsenäisyyttä. Terve kuntouttaja on kuitenkin aina terve ja vammainen vammainen, sille tosiasialle ei voi mitään, kuntoutettiinpa sitten kuinka tahansa.

Muutkin tekevät, mitä haluavat. Tiedän, että omista haluista kaikki olisi kiinni. Nyt olen ottanut ensimmäisen askeleen kohti tervettä itsekkyyttä ja lupaan, ettei se jää siihen. Toinen ulkomaanmatka vuoden sisällä on vain alkusoittoa. Matkojen ainoa epäitsekkyydestä kertova elementti on omien lasteni ja vanhempieni mukanaolo. Minä haluan jakaa kokemukset heidän kanssaan, en kahmia kokemuksia vain itselleni. Muistot ovat tärkeitä, ja niitä haluan antaa lapsilleni omien isovanhempiensa seurassa. Siitä kun ei tiedä, kuinka kauan niitä voi syntyä.

Sain muuten vinkin toisestakin harrastuksesta. Siitä en kyllä tosin tiedä vielä tarpeeksi, en hinnoista, en toteutusmahdollisuuksista, mutta kerron siitä jahka ne selviävät. Keskitytään nyt tanssimaan. Tanssiseura järjestää pyörätuolitanssileirin marraskuussa, ja olen jo ilmoittautunutkin siihen.