Laki ja oikeus

Yhdenvertaisuuslaki on ollut voimassa vuoden 2016 alusta. Myös YK:n vammaisten ihmisten oikeuksia koskeva sopimus ratifioitiin Suomessa ja tulee voimaan kesäkuun kymmenes. Jippii... Ei nyt ihan kattoon tarvitse hyppiä... Oikeudet ovat hyvä asia mutta niiden toteuttaminen ovat sitten eri asia. Julkisen sektorin menoja pitää karsia eivätkä nuo päätökset toteudu täysin kuitenkaan. On hallitukselta hyvä taktiikka odottaa, että muka lakipykälät ovat ajan tasalla ja sitten vasta ratifioida yleissopimus. 10.6.2016 on siis sen suhteen juhlapäivä. Kuitenkin juhlaa hieman latistaa se, että ratifiointia on pitänyt odottaa kymmenen vuotta! 

Tämä lama on ollut vuoden 2008 pörssiromahduksesta asti ja talouskriisi on vain syventynyt ja valtion velka kasvanut, ja "julkisen talouden kestävyysvaje" on muuttunut ihan kirosanaksi. Saahan sitä nyt tehdä lakeja ja sopimuksia, kun ei ole rahaa niitä toteuttaa! Mietin asiaa ihan ruohonjuuritasolla: olisi voinut lain mukaan panna pari paikallista ravintolaa selkä seinää vasten ja vaatia muutoksia vammaisten asiakkaiden kannalta. Toiseen mennään rautaportaita ylös ja toisessa vessat ovat portaiden takana eikä sisäänkään pääse omin neuvoin. Olisi kuitenkin sydämetöntä mennä vaatimaan liikkeiltä saavutettavuutta, kun ympäriltä katoaa muutenkin liike toisensa jälkeen. 

Mitä siis kesäkuun kymmenentenä oikein juhlitaan? Sitäkö, kuinka hienolta kaikki paperilla näyttääkään? Vai sitä, että vihdoinkin vammaiset on saatu hiljennettyä pikku silmänkääntötempulla? Toimenpiteisiinhän ei voida ryhtyä, kun ei ole rahaa, mutta sehän on vain sivuseikka. Mitään mullistavaa ei ole luvassa, ja vammaisten kohtaamat vaikeudet eivät poistu, mutta valtion puolelta omatunto on puhdas ja YK:n paperi on vahvistettu. PISTE! Vaikka Suomi olisikin hyväksynyt YK:n vammaisten oikeuksia koskevan sopimuksen jo ensimmäisten joukossa vajaa kymmenen vuotta sitten, olisi tilanne samanlainen ja näyttäisi yhtä hienolta ja samoin kuin nyt, vain paperilla. Vaikka tuolloin lainsäädäntö olisikin ollut vammaisten osalta keskeneräinen, eivät nykyiset muutokset laissa tee sopimuksen toteuttamista yhtään sen paremmaksi. Mutta tällä kerralla voidaan vedota rahan vähyyteen.

Milloin oikein koittaakaan päivä, jolloin vammaisuudesta ei tarvitse erikseen puhua, vaan kaikki olisivat ihmisiä ja kaikilla olisi kortensa kekoon kannettavanaan toimivan ja taloudellisesti vakaan yhteiskunnan jäsenenä? Ja tämä koskee myös muita vähemmistöjä, ettei kenestäkään tarvitsisi puhua erilaisena tai vähemmistön edustajana, vaan että kaikki kuuluvat meihin kaikkiin! ME emme olleet koskaan ME, emmekä tule olemaankaan, eikä sitä yksi paperi muuksi muuta.

Pyörätuoli ja minä

Olen sairastanut MS-tautia n. 25 vuotta.  Alkaahan se jo näkyä ulospäin ja sisälläkin myllertää. Taas sai itse huomata, kuinka epävarma on. Ensin 10 vuotta pyrin piilottamaan sairauden, sitten uskaltautui käyttämään keppiä ja sitten kun lopulta tohdin istua pyörätuoliin, sanoin aina, etten oikeastaan tarvitse pyörätuolia - mutta minähän istuin siinä! 

Jotenkin en pitänyt itseäni oikeasti pyörätuolityyppinä, kun sain valita käytänkö sitä vai keppiä, rollaattoria vai sähkömopoa ja vertasin itseäni niihin, joilla tätä valinnanvapautta ei ollut. Syyllistin  ja häpesin itseäni. Muutamia vuosia meni, ennen kuin istuin rohkeasti pyörätuolissa enkä miettinyt, onko minulla oikeutta istua siihen.

Mutta sitten, juuri kun olin sopeutunut pyörätuolielämään, aloitin pyörätuolitanssin ja sama syyllisyys, häpeä ja pelko omasta vammaisuudestani ja oikeudesta käyttää pyörätuolia tuli esiin, ainakin omassa mielessäni. 

Pyörätuolitanssia harrastavissa on varmaankin itseni kanssa samalla tavalla noloja pyörätuolissa istuvia. Ehkä hekin haluavat päästä helpolla ja näyttävät muille itseni tavoin vain sen, että istuvat pyörätuolissa. Kukaan ei tosin ole koskaan suoraan syyttänyt tai kysellyt, pystynkö kävelemään vai en, mutta itse on itsensä pahin tuomari ja kyseenalaistaa vammaisuuttaan koko ajan. 

Ja vielä en ole kertonut mitään luokittelusta, joka tehdään jokaiselle vammaiskilpaurheilijalle! Pelkäsin etukäteen luokittelua juuri siksi, että se paljastaisi minut feikkivammaiseksi. Näin etukäteen painajaisia ja ajattelin, että juuri kun olen löytänyt jotain mukavaa ja mielenkiintoista, joudun luopumaan siitä ja sama kohtalo yksin kotona tylsistymisestä jatkuisi. Pelko oli turha. Luokittelijat miettivät vain sitä, kuulunko luokkaan 1 vai 2. Luokan 1 urheilijoilla käsivoimat ja ylävartalo eivät toimi täysin ja luokassa 2 käden ja kelauksen toimintarajoitetta ei ole. 

Terveille joudun todistamaan ja selittämään millainen on sairaus, joka ei aina näy päällepäin varsinkin kun en aina istu pyörätuolissa. Yleensä pääsee helpommalla, kun istuu pyörätuolissa, paitsi jos törmää ihmiseen, jonka mielestä  pyörätuolissa istuvalta on jokaisella oikeus suoraan kysyä vaikka kuinka henkilökohtaisia ja tungettelevia kysymyksiä. Aina ei halua kertoa itsestään ja itsemääräämisoikeus on kaikilla ihmisillä - vammaisellakin! Ja usein ilmeet ovat aika sääliviä ja katseet kertovat: "onneksi ei itsellä ole tuollaista!" Siksi on oikeastaan helpompi olla muiden pyörätuoli-ihmisten tai sairastavien seurassa.

Olen puun ja kuoren välissä. Vammaisten silmissä koen olevani feikkivammainen ja terveiden silmissä jotenkin sekasikiö. Minulta puuttuu terveen identiteetti mutta myös vammaisen ihmisen identiteetti. Sairaus ei näy päällepäin ainakaan silloin kun istun tavallisessa tuolissa. Käveleminen onkin sitten eri juttu. Ilman apuvälineitä identiteetti muuttuu lähemmäs puliukkoa, mutta ei vammaista vieläkään. Kaikkein tragikoomisinta tässä on se, että "rajoitteet ovat vain omassa päässä". 

MS on kummallinen, monimutkainen ja näkymätön. Terveet tuntuvat pitävän joskus jopa luulosairaana tai muuten huijarina. Toki itsekin on kateellinen ja katkera toisen paremmasta kunnosta ja erityisesti siitä, että silti saa samat etuudet kuin itse!

Tenerife 2016

Olimme jälleen isolla porukalla lomalla eteläsuomalaisten hiihtolomalla. Mukaan lähtevät minä ja lapseni, sisareni ja hänen lapset sekä vanhempani. Odotettavissa oli ainakin 20 asteen lämpöä - ja se on -10 asteen tilalle tervetullut vaihtoehto.

Kuvaaminen jäi tällä kertaa heikonlaiseksi. Viimeisenä iltana havahduttiin tallentamaan kuitenkin komea auringonlasku. Ehkäpä lomakuvista olisi tullut samanlaisia, jos olisi taas otettu niitä.

Hotelli oli tällä kertaa vain huone, parveke ja vessa. Tilaa olisi kaivannut enemmän, varsinkin kun huoneeseen piti saada myös pyörätuoli mahtumaan. Parvekkeellakaan sitä ei voinut säilyttää, kun se sijaitsi niin huoneen perällä ja mutkaisen oviaukon takana. Ahtaaaksi huoneen teki myös se, että huoneessa oli lisävuode, koska meitä oli kolme. No, oppiipahan arvostamaan tilaa ja huoneistohotelleja!

Lapset kävivät uimassa joka päivä pääosin hotellin altaassa ja pari kertaa rannallakin. Ihot tuli poltettua muutamaan kertaan, ja "ollinlootan" takia lapset söivät jäätelöä ja roskaruokaa tarpeekseen. Gourmet-kokeilut eivät tuntuneet lapsista vielä kovin houkuttelevilta...

Suunnittelimme sähkömopon vuokrausta, mutta suunnitelmaksi se jäi. Kävely- ja kelausmatkat olivat sen verran lyhyitä, ettemme tarvinneet taksin lisäksi muuta kulkuneuvoa. Kävimme myös Fañabessa markkinoilla ja siellä riitti kaikenlaisia myyjiä. Mukavin muisto sieltä oli pilapiirros lapsista, ja siitä tuli ihan hyvä.

Pyörätuolitanssin Suomi open

 

Vappuna 2016 pidettiin Lohjalla pyörätuolitanssin Suomi Open -kilpailut. Kisa on ensimmäinen kansainvälinen Suomessa ja sisältää kolme erityyppistä kilpailua: 2016 IPC WDS Suomi Open -kilpailut, Suomi Open 2016 ei-IPC kilpailut ja pyörätuolitanssin Suomen-mestaruuskilpailut. IPC:n kilpailussa noudatetaan IPC WDS:n sääntöjä, muissa osioissa Suomen pyörätuolitanssiliiton kilpailusääntöjä.


Sijoituimme duo tulokkaat 2 -luokassa ensimmäisiksi sekä lauantaina että sunnuntaina sekä single tulokkaat 2 -luokassa toiseksi ja kolmanneksi. Tulokkaiden duotanssissa tanssitaan hidas valssi, tango ja samba, ja singlessä valssi ja samba. Kuvat kertovat enemmän, joten olkaa hyvät.

I

Näennäisesti esteetön

Olin hiihtolomalla perheen kanssa Ylläksellä. Taas kävin satojen kilometrien päässä pettymässä, niin kuin monet kerrat aiemminkin. Monestikohan ihmisen pitää hakata päätään seinään, ennen kuin uskoo?

Nykyään monet hiihtokeskukset mainostavat ottavansa erityisryhmienkin tarpeet huomioon. Onhan mainoslause houkutteleva, mutta mainoksia ei aina kannata ottaa todesta ainakaan täysin. Muutama vuosi sitten Metsähallitus rakensi mökkimme lähelle levennetyt pitkospuut, jotta pyörätuolin tai rollaattorin käyttäjätkin saisivat nauttia liikkumisesta. Tästä voisi antaa tunnustusta Metsähallitukselle tai sille, jonka ideoima ja kustantama urakka on ollut. En ole tosin kokeillut pitkospuureittiä muuten kuin kepillä. Rollaattori mökillä olisi, mutta pyörätuoli vie autossa liikaa tilaa, eikä siitä tosin olisi mökillä kovinkaan paljon hyötyä: huoneistoihin on korkea kynnys, terassille on portaat ja piha täynnä kesäisin nyrkinkokoista sepeliä ja talvisin paksusti lunta. Kepillä, rollaattorilla ja polvituella on siis selvittävä.

Ylläksellä on mahdollista vuokrata kelkka ja ohjastaja 90 minuutiksi kerrallaan. Kelkkoja on vain yksi, ja ainakin minulle sattuneet miesohjastajat vain kirjaimellisesti ohjaavat kelkkaa rinteitä ylös ja alas. Luulin ensin, että tämä olisi ainoa mahdollisuus olla mukana laskettelemassa ja ulkona samassa paikassa kuin lapsetkin. Oulun Ruskotunturissa järjestetyissä soveltavan alppihiihdon tapahtumissa minulle on selvinnyt, että kelkkalaskettelua voi harrastaa yksinkin ja melko vähäisillä laskettelutaidoilla: kelkassa istuvan on tarkoitus hallita kelkkaa, ja takana olevan ohjastajan rooli on vain varmistella, jos kelkan vauhti kiihtyy liikaa tai muu onnettomuus uhkaa. Soveltavan alppihiihdon kurssi oli innostava ja uutta näkökulmaa avaava.

Esimerkiksi Tunturiylläksen eli Ylläsjärven puolella lipun-ostopaikalle menee rautaportaat ja invapaikoille oli työnnetty lumikasa. Hissi lipunmyyntiin löytyi, mutta siivouskomeron ja kaikenlaisten vuokrausrojujen takaa ja sillä edellytyksellä, että hissin edessä oleva ravintola on auki. Iso-Ylläksen eli Äkäslompolon puolella rakennuksen edessä ei ole ollenkaan invapaikkaa ja ulos rinteen puolelle pitää kiivetä pitkiä rautaportaita.

Kolmas kohde on Iso-Syöte, josta minulla on vammaisena vain yhden pääsiäispäivän kokemus. Tilat ovat eri tasossa parin kolmen askelman portaiden takana ja parkkipaikalle on liian pitkä matka. Neljäntenä kertoisin Ruskotunturista, joka saa kunniamaininnan siitä, että siellä on tänä talvena järjestetty kiitettävän paljon tapahtumia, kursseja ja teemapäiviä erityisryhmille. Kuitenkin vuokraamo ja kahvila ovat pyörätuoliasiakkaan saavuttamattomissa.

Otsikon "näennäisesti esteetön" kuvaa sekä Ylläksen, Iso-Syötteen että Ruskotunturin näennäisesti esteettömiä olosuhteita vammaisen ihmisen näkökulmasta. Rakennukset ja ulkoiset puitteet kertovat sanattomasti ulospäin hylkivästä asenteesta, ja laskettelua pidetään edelleen kävelevien ihmisten harrastuksena. Kaikki eivät voi nousta pyörätuolistaan tai kävellä kepin varassa niin kuin minä. Kritiikkiäni kohtaan voidaan suhtautua puolustautumalla, että mikä sitten minun ongelmani oikein on. Valittamisellani puolustan kaikkia niitä, joille asia ei ole näin vaivaton, ja omakin vointini voi muuttua joku kaunis päivä.

Työkyvytön, työkelvoton vai mikä sitä oikein on?

Perjantaina 12.2.2016 päätös tuli kuin puskista. Ei ole ehtinyt vielä saada päätöstä postin kautta, vaan Kelalta tuli tekstiviesti-ilmoitus, että minulla on Kelan asiointipalvelussa viesti. Viestissä luki: "Teille on myönnetty työkyvyttömyyseläke 1.7.2016 alkaen. Jos haluatte, voitte hakea eläkkeensaajan hoitotukea..." Aloin heti suunnitella ja tutkia Kelan sivuilla hakemuksen vaatimia asioita, mutta jätin asian vielä muhimaan mieleeni. Kuinka toisen avun varassa sitä oikein onkaan? Millaisista asioista ei selviä yksin?

Tunne on hieman kaksijakoinen. Toisaalta mietin, että eläkettähän minä olen halunnut ja hakenut, mutta toisaalta mietin, oliko se näin helppoa ja oliko elämä nyt tässä. Lähetin hakemuksen vasta vuodenvaihteessa, ja lupasin toimittaa siihen tarvittavan b-todistuksen tammikuun loppuun mennessä. Kuitenkin olin turhan optimistinen, koska sain b-todistuksen työterveyslääkäriltäni vaatimat muutokset tehtynä vasta samaisena päivänä kuin näin, että hakemukseni on hyväksytty. Eihän sen näin pitänyt mennä... Nyt en ole varma, pitäisikö todistus toimittaa vai ei, kun kerran päätös on jo tehty. En tosin usko, että se mitään muuttaisi.

Toisaalta haaveilemani yrittäminen olisi nyt lähempänä toteutumistaan. Kuitenkin yrittäjäkurssi pitäisi ensi töiksi opiskella, koska olen ollut koko elämäni vain toisella töissä, joten yrittäjätietoutta ei ole 80-luvun lopun kauppaopistovuoden jälkeen karttunut. Aion kuitenkin toteuttaa suunnitelmani, meni syteen tai saveen, sillä eniten pelkään ihmiskontaktien ja arkirutiinien vähenemistä ihan aivojen toimintakyvynkin kannalta. En ole mielestäni täysin valmis jättämään kaikkea ajattelemista, miettimistä, tekemistä tai sosiaalista elämää taakseni. Sitä paitsi, rahallisestikin siitä olisi apua, ja elämään voisi sisällyttää ulkomaanmatkan jopa kerran vuodessa. Saisin ansaita kuitenkin vähintään takuueläkkeen verran, ja jopa hieman enemmän, ja se tekisi noin 10000 euroa vuodessa. Rahasumman käyttäisin täysin itseeni ja lapsiini, sillä eläkesummalla saan maksettua lainat ja muut maksut.

Mutta first things first ja ensimmäiseksi yhteys Suomen yrittäjäopistoon, ja maksan vaikka kurssimaksun itse, sillä uskon sen maksavan itsensä takaisin. Kun kurssilla on saatu tarpeeksi rohkeutta perustaa oma yritys, teen seuraavaksi sen. Markkinointinäkymiä pitäisi kartoittaa, tehdä tiedusteluja liikeideani tarvitsijoista jne jne jne.

Tammileiri

Helsingissä järjestettiin tammileiri tammikuussa. Tammileiri oli pyörätuolitanssin harjoituskilpailu ja opetuspäivä, joka järjestettiin Helsingissä ja järjestäjänä oli Pyörätuolitanssiliitto. Mietin ensin pitkään, osallistuisinko tapahtumaan koska minulla oli kuntoutus edellisellä viikolla Mikkelissä. Lopulta päätin osallistua ja ostin paluulipun Ouluun, koska Helsinkiin meno menisi kelan kyydillä. 

Toinen askarruttava asia oli doping. Nimittäin tutkien pyörätuolitanssiliiton sääntöjä kilpailuista, ja aiheesta oli puhetta myös käymälläni leirillä aiemmin. Sain ohjeet tutkia kiellettyjen aineiden listaa ja verrata käyttämiäni lääkkeitä niihin. Siitäpä se tenkkapoo tuli. Kaksi käyttämistäni lääkkeistä on osittain tai kokonaan kiellettyjä. Koska kilpailu oli kansallinen ja epävirallinen, ei lääkkeistä tullut ongelmaa, mutta vappuna järjestettävät Suomi open 2016 vaatisi tarkempaa tarkastelua. Onneksi kielletty Tamofen ehtii loppua ennen sitä.

Osallistuin kilpailuissa duo tulokkaat ja single tulokkaat -luokkiin ja voitto tuli molemmista sarjoista. Single tulokkaat -sarjassa tanssitaan hidas valssi ja samba. Duo tulokkaiden sarjassa tanssitaan lisäksi tango. Oli mukava kokemus - ja olisi ollut ilman voittojakin, mutta voitto oli herkullinen lisä ja muutenkin oli kiinnostava nähdä samanhenkisiä ihmisiä. 

Pääasia olisi saada parempi pyörätuoli, jossa olisi pienemmät eturenkaat, kiinteä runko, takarenkaat kahdeksan asteen kulmassa ja paras tällainen olisi Progeon aktiivituoli.

Kelkkalaskettelua talvella 2016

Ruskossa oli sunnuntaina 17.1. talviliikuntatapahtuma. Tapahtuma oli osa soveltavan alppihiihdon koulutusta ja sen takia siellä oli kelkkoja, joilla sai laskea ohjaajan kanssa. 

Pakkasta oli noin 26 astetta joten aika viileää. Siellä oli kuitenkin sellaisia lämpöpusseja minkä takia tarkeni laskea useammankin kerran. Laskeminen oli hauskaa, ja osasin jopa hiukan itse hallita kelkan kulkemista. Takana oleva ohjastaja oli varmistamassa, ettei haavereita sattunut.

Tilaisuudessa mainostettiin torstaina 22.1. ja 11.2. pidettäviä lasketteluiltamia, mutta 22.1. tapahtuma jouduttiin perumaan kun pakkasta oli -28 astetta. Uskoisin, että helmikuun tapahtuma onnistuu järjestää. Helmikuun 11. lasketteluiltamat järjestettiinkin, mutta minä olin sairaana, enkä voinut osallistua. Onneksi sain ilmoituksen, jossa mainostettiin hiihtoloman jälkeisinä tiistai-iltoina järjestettävää kurssia, ja sinne aion kyllä mennä. Henkilökohtainen avustajani on lupautunut tulemaan avustajakseni, koska ilmoituksessa sitä edellytettiin.

15.3.2016 hienossa auringonpaisteessa ja upeassa kelissä osallistuimme soveltavan alppihiihdon kurssille. Avustajani oli aluksi hieman epävarma taidoistaan, kun laskettelemisesta on kulunut jo vuosia. Lohduttelin vain, että eiköhän se ole kuin pyörällä ajamisen oppimista. Kaikki meni hyvin, ja kouluttajamme Hannan mukaan minun pitää itse ohjata kelkkaa, ja avustajani vain varmistelee sen varalta, jos vaikka vauhti kasvaa liian kovaksi.

Painonsiirroilla kelkka todellakin totteli. Kelkkalaskettelussa käytettävät sauvat ovat vielä hankalat käyttää, mutta sinnikkäästi yritin niillä tehdä mitä piti. Kovin kummoisia taukojakaan emme pitäneet, koska kelkkaan meno ja siitä poistuminen ovat sen verran isotöisiä, että pysähdyimme vain pari kertaa hiukan hengähtämään. Tämän vuoksi päätimme muistaa ottaa vesipullon mukaan seuraavalla kerralla.

Meillä molemmilla oli mukavaa, ja ensi viikolla jatkamme ja opettelemme mm. ankkurihississä nousemista. Tällä ensimmäisellä kerralla käytimme naruhissiä. Kelkkalaskettelun toinen kerta on 22.3. Niinhän me laskettiin kuin vanhat tekijät! 

Hanna otti kännykällään kauniista maisemasta auringonlaskun aikaan.

Avustajan tehtävälista

Pyykkien viikkaus ja kaappeihin vienti

Mahd. uudet pyykit narulle

Lakanoiden mankelointi

Astianpesukone: mahd tyhjennys ja likaiset koneeseen

Keittiön pyyhkiminen ja järjestely

tiskialtaiden pesu 

roskakaapit pestään ainakin kerran kuussa!

kaikki keittiön pöydät ja tasot pyyhitään ja järjestellään joka kerta!

Petien petaaminen

Tavaroiden ja vaatteiden järjestely eri huoneissa > likaiset pyykkiin, puhtaat kaappiin

kenkien ja naulakoiden järjestely

Pikkumatot ulos, iso matto myös

Pölyjen pyyhkiminen viikottain ja aina pyyhitään, jos jossain näkyy likaa tai pölyä

Televisiot, tasot ja hyllyt pyyhitään myös

ovien, ovenpielien pyyhkiminen

takkahuoneen taso ja uunien edusta!

uunin päälliset

kaappien päälliset

imurointi tehdään tarkasti, siihen saa mennä vaikka tunti kerralla

alustat imuroidaan konttaamalla!

mattosuutin, sängyn ja sohvan alustat

patterien alustat kapealla suuttimella että mahtuu

tavarat ja huonekalut siirretään edestä pois

vessan, khh:n alustat

Luutuus kerran viikossa

listojen pyyhkiminen 

Peilikaapit kerran viikossa

Vessojen pesu kerran viikossa (myös hyllyt ja peilit sekä kannet irti ja pöntön ympäriltäkin pyyhitään)

Kauppa-asiat

tapahtumat ja muut reissut

Lakanat vaihdetaan n. 3 viikon välein

Jääkaappi pestään kerran kuussa ja järjestellään kun tarvetta

Pakastin pesty tälle kesälle

Keittiön kaapit tänä kesänä

muoviastiakaappi järjestellään aina kun tarvetta

Khh kaapit

Vaatehuoneet

Vessojen kaapit

Vessojen kaappien alustat

Pesuhuone useamman kerran vuodessa

viemärit siihen tarkoitetulla aineella, että hiukset ja karvat lähtee

Pukuhuoneen viemäriin kloriittia ja vettä

Pikkueteinen

kaappien ja laatikoiden järjestely

kulmakarvat, kynsienhoito ja meikkaus joskus

vanhemmat ojentavat lapsiaan, avustaja tekee ja korjaa vaikka sotkut

puiden kantaminen, nurmikko ja lumityöt (yl. Mikko, mutta tarvittaessa)

puutarhatyöt + esim. marjojen poimiminen

lehtien haravointi

pikkutarkat hommat, kuten paketointi, kynsien leikkaaminen, napin ompelu jne.

ompeleminen

silittäminen

kirjoitusapu

minun välipalani (kun olen huono syömään yksin)

ruuan laitto

Terassin järjestely

Maalaaminen

Henkilökohtaisen avustajan valinta

Minulla on ollut henkilökohtainen avustaja jo vuodesta 2008, aluksi vain 10 tuntia kuukaudessa. Minä ja monet muut ovat kertoneet, että ensin avustajan käyttö on jotenkin kiusallista ja että onhan tässä jotenkin pärjätty ja että kyllä puoliso tekee, jos ei itse jaksa. Selitykset kuulostavat siltä, että perheestä löytyy jo marttyyri. Minä olen sen verran konkari, että olen havainnut avustajan käytöstä monenlaista apua. Erityisesti avioelämään avustajasta on hyötyä. - Ei sitä ole kimppaseksikaverina käytetty, mutta keskinäisesti menee paremmin, kun on saanut avustajan avuksi kotihommiin eikä siksi kumpikaan ole närkästynyt kotitöiden määrästä.

Tähän seitsemään, kahdeksaan vuoteen on tullut nähtyä sekä hyviä että huonoja avustajia. Pääosin avustajien kanssa on mennyt hyvin, mutta ajattelin liittää tähän kirjoitukseen eräänlaisen listan kokemuksien syvällä rintaäänellä. Tästä voisivat hyötyä ne, jotka ovat palkkaamassa henkilökohtaisen avustajan ensimmäistä kertaa. Tässä voisi olla apua myös haastattelutilanteeseen hakijoiden valinnan avuksi.

Olen tehnyt työpaikkahakemuksen yleensä mol:n sivuille. Mielestäni sitä seuraavat hakijat ovat enemmän tosissaan kuin facebookin Työtä ja palveluja tarjotaan/annetaan -sivustojen ehdokkaat. Paras olisi, että jollakin on myönteisiä kokemuksia jostakusta, mutta harvoin olen tällaisiin hakijoihin törmännyt.

Ensimmäisen vaikutelman hakijasta antaa hakemus. Liian ylimalkainen ja "steriili" hakemus minun mielestäni ei anna vaikutelmaa hakijasta, ja siksi sellaiset hakemukset jäävät usein valitsematta. Hakemuksessa on hyvä olla sopivasti henkilökohtaisia tietoja hakijasta, sillä se tekee hakijasta muista erottuvan. Liian perusteellinen selostus omasta elämästä ei tietenkään ole hyvästä, mutta sopivassa määrin kuitenkin.

Hakijan työmatka pitäisi olla mahdollisimman lyhyt. On kyseessä kuitenkin suhteellisen pienipalkkainen työ, ja ei ole kenenkään etu, että palkka menee pelkästään työmatkoihin. Mitä kauempaa avustaja on, sitä pienemmällä syyllä jättää tulematta joku kaunis aamu.

Täsmällisyys ja reipas ja oma-aloitteinen ote heti alussa antaa hyvän kuvan. Tietenkin avustajalle pitää esitellä, missä mikäkin tavara säilytetään ja minkälaisia tehtäviä kulloisessakin paikassa tehdään tai mitä odotan avustajan tekevän. Minusta teatteri- ja elokuvakäynnit voi ainakin minun kohdalla unohtaa. Sinne menen ystävien kanssa, en avustajan kanssa. Ystävät saavat ottaa hyödyn avustamisesta, mikä tarkoittaa usein ilmaista sisäänpääsyä tms.

Olen huomannut, että avustajan työajan pitäisi olla kello 7:n ja 16:n väliin. Kun muu perhe on kotona, ei ehdi ohjata avustajaa. Tämän vuoksi olen tullut siihen tulokseen, etten valitse opiskelijoita tai muita sivutyön hakijoita. Se tarkoittaa usein sitä, että ne tulisivat illalla tai iltapäivästä. Ja tietenkin vaadin joka poissaolosta todistuksen, jonka voi toimittaa vaikka whatsapp-kuvaviestinä.

Minulle myönnetyt 50 tuntia kuukaudessa ovat muotoutuneet niin, että avustaja käy kahdesti viikossa 6 tuntia kerrallaan. Olen kuulunut Heta-liittoon useamman vuoden. Heta-liittoon kuuluvien työnantajien henkilökohtaisilla avustajilla on paremmat juhlapäivä, ilta- ja viikonloppulisät. Heta-liittoon kuuluminen antaa työntekijöille paremmat juridiset edut, ja liitosta saa myös neuvontaa.

Mielestäni minulla on sopiva määrä tunteja kuukaudessa, että avustajan ei tarvitse huolehtia siitä, saako kaikki tehtyä ja siksi ottaa urakointiasenne. Silloin jää nurkat, listat tai pölyt kunnolla pyyhkimättä. Mihinkään ei tarvitse ehtiä eikä mikään homma vaadi pikavaihdetta. Mottona olkoon, että tehdään mieluummin tarkasti kuin nopeasti ja tehdään kunnolla eikä sinnepäin.

Kokemusta on myös siitä, että jotkut avustajat ottavat sanomisista nokkiinsa ja loukkaantuvat. Minusta asiallinen palaute pitäisi ottaa asiallisesti vastaan ja kehittää itseään ja tekemisiään. Minulla tahtoo olla huono tapa osallistua hommiin liikaakin. Kysyminen on tietenkin asia erikseen.Siinä pitäisi ottaa tiukka asenne, ja antaa avustajan tehdä hommat itse. Olen avustettava, enkä avustajan avustaja. Avustaja on työntekijä ei seuraneiti.

Kännykkään saa tietenkin vastata, muttei sitä koko ajan räplätä. Heti aamusta tartutaan heti hommiin, eikä odoteta, koska avustettava nousee kahvipöydästä. Tästä inkistä avautuvassa listassa on tehtäviä, josta voi valita jotain, jos tuntuu, ettei ole tekemistä.