Vammaisen pysäköintilupa

Vammaisen pysäköintilupaa varten tarvitaan jälleen kerran lääkärintodistus. Todistuksessa pitää näkyä haitta-aste, jonka pitää olla pysäköintiluvan saadakseen vähintään 11.

Lisätietoja esimerkiksi: https://www.poliisi.fi/poliisi/home.nsf/pages/37BC5B01825F85BBC2256BCA0036ACA3?opendocument

ja haitta-asteen määrittelystä:

http://www.sosiaaliportti.fi/fi-FI/vammaispalvelujen-kasikirja/tyovalineita/arviointimemetelmia/toimintakyvyn-arviointi/haittaluokkaluokitus/

Nyrkkisääntönä voi pitää, että invaliditeettiprosentin 5% vastaa yhtä haittaluokkaa, eli jos invaprosentti on 60, haittaluokka on n. 11. 

Invalidin pysäköintiluvan saatuaan ilmoitetaan liikenneturvallisuusvirasto Trafiin, jotta voidaan myöntää ajoneuvoveroon huojennus (mutta ei diesel- eli käyttövoimaveron osuuteen). Joka tapauksessa vuosittainen huojennus on noin sadan euron suuruinen.

Invalidiprosentin määrittely on tarpeen myös verotuksen invalidivähennyksessä. Tästä eri postaus osoitteessa: 

http://omitram.blogspot.com/2013/08/invalidivahennys-verotuksessa.html

Autoveronpalautus2

Edellisessä blogissani aloitin autoveronpalautukseen liittyvät omat kokemukseni. Kerroin alkuvalmisteluista (lääkärintodistus, etukäteistietojen hankinta, välittäjän valinta ja autoveronpalautuksen ennakkopäätöksen hakeminen).

Kun auto saapuu toimeksiantajalle, seuraava vaihe on tehdä ennakkoilmoitus ja hankkia autolle siirtokilvet, ja väliaikaista siirtolupa on voimassa kolme kuukautta. Autolle pitää ottaa luonnollisesti myös liikennevakuutus, jossa voi aluksi ilmoittaa siirtokilven rekisteritunnuksen ja täydentää tietoja tältä osin lopullisen rekisteritunnuksen saatuaan.

Tarkat ja viralliset tiedot mm.

http://www.tulli.fi/fi/yksityisille/autoverotus/veronpalautus_invalideille/

Image courtesy of Salvatore Vuono
http://www.freedigitalphotos.net

Invalidi voi siis saada autoveroa takaisin autosta, joka tulee hänen omaan käyttöönsä ja rekisteröidään ensimmäistä kertaa Suomessa.  Palautusta on haettava kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun auto on rekisteröity invalidin nimiin. 

Jos autoon tarvitaan ajamisen tai esimerkiksi pyörätuolin nostamista varten apuvälineitä, tehdään hakemus kunnan tai kaupungin vammaispalveluun. Tätä varten on hyvä miettiä apuvälinetarpeensa ja pyytää tästäkin lääkärinlausuntoon tarkkaan yksilöity merkintä. Neuvoja kannattaa kysellä asiantuntijalta, joka osaa tarkastella apuvälinetarvetta invalidin kannalta. Erittäin asiantuntevaa palvelua sain Markku  Laulumaalta 

http://www.invapalvelu.fi/    (eikä ole maksettu mainos!)

Autoveronpalautus1

Invalidi voi saada autoveroa takaisin autosta, joka tulee hänen omaan käyttöönsä ja rekisteröidään ensimmäistä kertaa Suomessa. Vaihtoehtona on ostaa uusi auto autoliikkeestä tai hankkia käytetty auto ulkomailta, jolloin ensirekisteröinti Suomessa toteutuu.

Image courtesy of smarnad /
http://www.freedigitalphotos.net

Minä olen tuotattanut kaksi käytettyä autoa Saksasta ja hakenut sekä saanut niihin Tullilta autoveronpalautusta. Ihan yksinkertaista haetuttaminen ei ole ollut, mutta ymmärtääkseni se on ollut kannattavaa.

Ensimmäiseksi tutkimme automobile.de:n sivuja ja etsimme sieltä budjettiin sopivan auton sekä muut ominaisuudet: halusin automaattivaihteiston, ilmastoinnin ja tähän jälkimmäiseen bensamoottorin. Tietenkään vuosimalli ei saanut olla viittä vuotta vanhempi. Kannattaa tutkia tullin sivustolta tai muista autontuontisivuilta eri merkin ja autoveron suhdetta. Ks. esim.

• http://www.autovelho.com/ 
• http://www.ottoauto.de/cgi-bin/verolaskuri3.php
• http://asiointi.tulli.fi/mahtiinternet/

Vinkkinä kerrottakoon, että mersut, bemarit, audit ja muut kalliit autot ovat käytettynäkin kovemmalla verotuskohtelulla, koska vero lasketaan vastaavan uuden auton hinnasta. Autoveronpalautus voi olla maksimissaan 4770 euroa ja tämäkin vain automaattivaihteisessa autossa. Autoveronpalautusta voi hakea ennakkopäätöksenä, ja auton ostamisen jälkeen maksetaan ensin itse autovero, jonka saa sitten takaisin. Hakemukseen hankitaan lääkärinlausunto, ja siinä pitää olla maininta automaattivaihteisesta autosta, mikäli sellaisen aikoo hankkia.

Samalla otettiin selvää siitä, miten ja kuka hakisi auton, kun kielitaito on peruskoulun tasoa. Netti on täynnä erilaisia firmoja ja yksityishenkilöitä, jotka voivat hakea auton ja neuvotella myynnin. Kannattaa olla tarkkana niiden kanssa, ja parempi olisi luottaa muiden kokemuksiin (niitä on netissäkin, mutta suulliset ja tuttujen kokemukset ovat parhaimpia).

Sitten kun sopiva auto ja hakija sekä kumpaakin osapuolta tyydyttävä hinta myös hakemisen suhteen ovat kohdallaan, voidaan ryhtyä tuumasta toimeen. Hakuhinnassa pitää tietenkin ottaa huomioon se, miten hakija matkustaa autoa hakemaan ja muut juoksevat menot. Välittäjän on hyvä etukäteen neuvotella saksalaismyyjän kanssa asioista, jotka pitää ottaa selville ennen todellista kaupantekohetkeä.

Siirsimme sovitusti rahat pyydetylle pankkitilille ja jäimme odottamaan auton saapumista kotimaahan. Jatkan tätä blogia toisessa osassa, ettei postauksista tule liian pitkiä.

Celian äänikirjat

Tiedättehän, mikä on Celia? Celia on siis näkövammaisia varten perustettu kirjasto, josta voi "lainata" äänikirjoja. Äänikirjojen lainaamiseen ovat oikeutettuja muutkin lukemisesteiset kuin sokeat. 

En aluksi tiedostanutkaan tarvitsevani äänikirjoja, mutta pikku hiljaa tajusin, että olen vuosia lukenut todella vähän ylipäätään mitään. Luulin sen johtuvan laiskuudesta ja pienistä lapsista sekä lapsiin liittyvistä ruuhkavuosista, kunnes huomasin, että lukemisen vähyys johtuukin silmien väsymisestä ja keskittymiskyvyn nopeasta herpaantumisesta eli MS-taudin mukanaan tuomista oireista. Olin ennen innokas lukija, mutta lukemisharrastuksesta on huomaamattaan joutunut luopumaan. Sanomalehden tarkkaan lukeminen on ollut jo kauan liian isotöistä, että jaksaisin siitä lukea enää muuta kuin alkupään uutissivut, pilapirroksen ja televisio-ohjelmat. Kirjat olen suosiolla jättänyt aloittamatta muuten kuin lomilla ja sairaalavuoteella.

Image courtesy of thanunkorn
www.freedigitalphotos.net

Äänikirjat ovat erinomainen ratkaisu. Tosin kaikilla kirjoilla ei ole niin hyvää lukijaa, että se jaksaisi pitää kiinnostusta kuuntelemisessa yllä. Kuitenkin mm. Sofi Oksasen kirjat on pitänyt kuunnella kokonaan, samoin Nälkäpelin kaikki osat.

Jos haluaa hankkia äänikirjoja, on pyydettävä joko lääkäriltä tai toimintaterapeutilta lausunto lukemisesteestään. Ne toimitetaan Celiaan ja sieltä lähetetään kuuntelulaite ja ohjeita. Sitten Celian sivuilta voi hakea haluamaansa kirjaa, lainata sen ja odotella postin tuloa tai latauksen valmistumista. Nykyisin on mahdollisuus valita cd-levyn tai netin kautta ladattavan tiedoston, jota voi suoraan kuunnella lukulaitteella tai tallentaa muistitikulle tai -kortille. Lukulaitteessa on myös verkkokaapeliliitäntä (siihen en ole kuitenkaan perehtynyt). Itse pidän enemmän ladattavista zip-tiedostoista, kun ne saa itselleen nopeammin.

"Lainatut" levyt tai tiedostot pitää kuunneltuaan hävittää, eli niitä ei lähetetä takaisin. Palvelu on täysin ilmaista ja kirjat luetaan varmasti jokaista sanaa ja isbn-numeroa myöten. Onneksi laitteessa on kehittynyt kelaustoiminto, ja siksi mikään ei mene ohi vaikka kelaisikin.

Henkilökohtainen avustaja - tarvitsenko sellaista?

Aluksi oli vaikeaa ja kaikille piti selitellä, kun sanoin minulla olevan henkilökohtainen avustaja. Ja vaikka kuinka kokisin itse avustajaa tarvitsevani, mukana on noloutta, kateutta, häpeää ja katkeruutta - riippuen siitä, kenen näkökulmasta asiaa tarkastellaan.

Kuitenkin viiden vuoden aikana olen sisäistänyt sekä vammaisuuteni että avuntarpeeni. Kun kotitöitä ei jaksa tehdä, on niiden tekemiseen hankittava apua. MS-tauti on melko pirullinen sairaus, kun kyky yleensä huononee ajan kuluessa. Ensin jonkun asian tekeminen onnistuu helposti, mutta pikku hiljaa on myönnettävä vajavaisuutensa. Myöntäminen on vaikeaa, ja ennemmin tekee kaiken itse vaikka hampaat irvessä. Eräs totesikin, että MS-potilaat ovat oma rotunsa, ja ymmärsin täysin, mitä hän tarkoitti.

Sellaisen harhakäsityksen karsin avustajakandidaateilta heti alkumetreillä, että tarvitsisin avustajaa shoppailuun tai teatterireissuihin. MIHIN sitä niillä reissuilla tarvitsee, kun taksi vie ja myyjät ovat sillä töin? Enkä sitä paitsi edes pahemmin käy shoppailemassa saati teatterissa. Nettikauppoja on onneksi tullut vaikka mitä myymään pilvin pimein ja smartpost-automaatti on parin kilometrin päässä.

Avustaminen on sitä työtä, mitä tekisin, jos itse pystyisin: imuroimaan, kantamaan erilaisia asioita, kiipeämään tikapuille ja hakemaan eri asioita korkealta, luutuamaan, järjestelemään kaappeja - työstä käy sekin, että neuvoo ja mukana tekee, mitä jaksaa. Ainakin niinä päivinä, kun avustaja on käynyt, olen todella väsynyt.

Tietenkin avustaja on myös seurana. Sosiaaliset suhteet ovat aika heikoilla kantimilla, kun niitä ei jaksa pitää entiseen malliin yllä. Jos sattuu hyvä henkilö avustajaksi, hänestä voi saada kaverin vapaa-aikanaankin. Ja vielä parempi, jos avustajalla on lasteni kanssa samanikäinen lapsi. Tällä hetkellä on näin hyvä tilanne, mutta tiedän senkin, että kaikki hyvä loppuu aikanaan. Sen takia on nautittava siitä, mitä tällä hetkellä on niin kauan kuin sitä kestää.

Henkilökohtainen avustaja ja sen palkkaaminen

Minulla on ollut henkilökohtainen avustaja jo monta vuotta. Jos olisin tiennyt, kuinka isotöistä koko avustajan hankkiminen on, olisin varmaan miettinyt koko avustaja-asiaa kahdesti ennen kuin olisin alkanut koko ruljanssiin. Ensin piti tehdä työhallinnon sivuille työpaikkailmoitus, sitten koettaa valita kaikenlaisten hakijoiden joukosta muutama haastateltavaksi. Ja ihan mutu-tuntumalla valita hakijoista se yksi, jonka kanssa tekisi työsopimukset ja opettaisi talon tavoille. 

Hakijoissa oli viimeksi joukossa myös ulkomaalaisia Nepalista asti. Lieneekö mol:n sivut joko hakkeroitu tai avautuneet muuten kaikenlaisten nettisurffaajien tutkittavaksi? Sitten joukossa oli eräs onnenonkija Amerikasta, ja hänet olisi pitänyt palkata, jotta hän olisi saanut työ-, oleskeluluvan tai jotain Suomeen. Tokkopa olisi kauan pysynyt...

Henkilökohtaiselle avustajalle pitää ottaa myös lakisääteinen tapaturmavakuutus. Itse se pitää ottaa vaikka kaupunki sitten maksaisi siitä tulevat maksut ja vuosittain sitten vahvistaa ilmoitetut tiedot.

Uusien ja outojen ihmisten kanssa on aina aluksi enemmän työtä kuin heistä on apua. Parhaimmat avustajat lähtevät usein parempiin töihin tai alkavat yksityisyrittäjiksi, ja itse pitää vain sopeutua niiden muiden kanssa junailemaan edes jollakin tavalla.

Junamatkustelua

http://www.bigfoto.com

Kesällä menin lasten kanssa junalla Tikkurilaan. Varasin liput hyvissä ajoin, kun VR:llä oli tarjous kymmenen euron lipuista kesälauantaisin. Kaikki meni hyvin, mutta varaustilanteessa tuli ilmoitus, että Kokkolasta on bussiyhteys Seinäjoelle ratatöiden takia. Hälytyskellot eivät soineet, mietin vain hankaluutta saada tavarat, pyöris ja lapset jouhevasti autoon ja perillä takaisin junaan.

Olin varannut itselleni.junasta invapaikan, eikä varausohjelma siltikään herjannut, että pitäisi ottaa yhteyttä asiakaspalveluun tai ettei yhdistelmä pyörätuoli ja linja-auto ei välttämättä ole mahdollinen. Vasta matkan alkaessa selvisi toiselta pyörätuoliasiakkaalta, että etukäteen olisi pitänyt sopia asiakaspalvelun kanssa taksikyydistä ja mahdollisesta avustamisesta.

Onhan kyseisistä asioista mainittu VR:n nettisivuilla, mutta ei esimerkiksi varauksen yhteydessä tai muutenkaan sellaisessa kohdassa, että tulisi tarkistettua se juuri varaustilanteessa. No, toisella kerralla olin viisaampi: paluumatkalle tilasin avustajat ja taksit koko rahan edestä.

Sitten se varsinainen junamatka. Tyhmä kun varasin itselleni invapaikan (invapaikka: neliö junavaunun lattiaa, jossa pöytä, sähköpistoke ja inva/lastenhoitovessa lähellä). Pyörätuoli oli epämukava pitkän matkan istumapaikka, kun selkänojaakaan ei voinut säätää ja kunnolla löhöillä. Paikka on samanhintainenkin, vaikka tuo istuimen mukanaan. Pyörätuoli olisi mennyt matkatavarana samassa paikassa ja olisi saanut istua paremmalla paikalla. tästä opin, että invapaikkaa ei kannata varata, jos pystyy siirtymään oikeille istumapaikoille.

Siis opetus junalla kulkemisesta:

• ota yhteyttä asiakaspalveluun, jos joku asia mietityttää tai epäilyttää
• ja vaikka kuika tympäisee jatkuvasti toitottaa liikkumisvaikeuksistaan, on nieltävä ylpeytensä palvelua saadakseen
• varaa aina itsellesi istumapaikka - mieluummin samasta vaunusta invapaikkojen kanssa. Varoitus: samassa vaunussa kirkuvia lapsia ja isoja lastenvaunuja, ja siksikin ehdottomasti oma istumapaikka ja mahdollisimman kaukaa invapaikkoja jos mitenkään pystyt kävelemään
• muista, että junaan voi ottaa mukaan oman avustajan eli saattajan, joka saa ilmaisen matkan