Olen huomannut monia asioita, jotka korostuvat pyörätuolilla tai vaikka vain kepillä liikkuessa. Näistä kokemuksista ei mielestäni ole erityisemmin kirjoitettu. Kuitenkin liikuntakyvyn heikentyessä ja uusien apuvälineiden myötä minulle on avautunut aivan uusi maailma. Valitettavasti tämä maailma ei ole aina suvaitsevainen ja toista huomioon ottava.
Terveenä on vaikea asettua vammaisen asemaan. Koen jatkuvasti luopumisia: hiihto, pyöräily, bussipysäkille kävely, seisaaltaan kenkien jalkaan laittaminen, tuetta silmien sulkeminen, täysipäiväinen työ, normaali ulostaminen, käsin kirjoittaminen, tavaroiden kantaminen, leivän voitelu, korkeat korot jne. jne. jne. ovat mennyttä elämää. Sairauden alkushokin jälkeen tuntui, ettei tämä niin paha ollutkaan, mutta yli kahdenkymmenen vuoden sairaushistoria on osoittanut muuta.
No, pitemmittä puheitta, blogissani pyrin antamaan vinkkejä ja mietittävää asioista, joihin itse olen törmännyt. Kaikkea ei voi tyhjentävästi kertoa kukaan enkä itsekään siihen pysty. Elämä on meille kaikille arkea ja juhlaa, iloa ja surua, aurinkoista ja sateista säätä.
******
Minä itse ja mm. MS: *MS eli G35-dg 1992- *lääkitys rebif 1997-2011, *pistostauko 2003-2004 ja 2006 *lapset s.2004 ja 2006 *rintasyöpädg. 2010 *aaltomainen sekundaaris-progressiiviseen suuntaan *apuna pyörätuoli, kävelykeppi, sähkömopo *kelan kuntoutuksessa v:sta 2008 *maskussa 2010 ja Mikkelin Kyyhkylässä 2015-2016 *osatyökyvyttömyyseläke 1.8.2013 alkaen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti