Ruskossa oli sunnuntaina 17.1. talviliikuntatapahtuma. Tapahtuma oli osa soveltavan alppihiihdon koulutusta ja sen takia siellä oli kelkkoja, joilla sai laskea ohjaajan kanssa.
Pakkasta oli noin 26 astetta joten aika viileää. Siellä oli kuitenkin sellaisia lämpöpusseja minkä takia tarkeni laskea useammankin kerran. Laskeminen oli hauskaa, ja osasin jopa hiukan itse hallita kelkan kulkemista. Takana oleva ohjastaja oli varmistamassa, ettei haavereita sattunut.
Tilaisuudessa mainostettiin torstaina 22.1. ja 11.2. pidettäviä lasketteluiltamia, mutta 22.1. tapahtuma jouduttiin perumaan kun pakkasta oli -28 astetta. Uskoisin, että helmikuun tapahtuma onnistuu järjestää. Helmikuun 11. lasketteluiltamat järjestettiinkin, mutta minä olin sairaana, enkä voinut osallistua. Onneksi sain ilmoituksen, jossa mainostettiin hiihtoloman jälkeisinä tiistai-iltoina järjestettävää kurssia, ja sinne aion kyllä mennä. Henkilökohtainen avustajani on lupautunut tulemaan avustajakseni, koska ilmoituksessa sitä edellytettiin.
15.3.2016 hienossa auringonpaisteessa ja upeassa kelissä osallistuimme soveltavan alppihiihdon kurssille. Avustajani oli aluksi hieman epävarma taidoistaan, kun laskettelemisesta on kulunut jo vuosia. Lohduttelin vain, että eiköhän se ole kuin pyörällä ajamisen oppimista. Kaikki meni hyvin, ja kouluttajamme Hannan mukaan minun pitää itse ohjata kelkkaa, ja avustajani vain varmistelee sen varalta, jos vaikka vauhti kasvaa liian kovaksi.
Painonsiirroilla kelkka todellakin totteli. Kelkkalaskettelussa käytettävät sauvat ovat vielä hankalat käyttää, mutta sinnikkäästi yritin niillä tehdä mitä piti. Kovin kummoisia taukojakaan emme pitäneet, koska kelkkaan meno ja siitä poistuminen ovat sen verran isotöisiä, että pysähdyimme vain pari kertaa hiukan hengähtämään. Tämän vuoksi päätimme muistaa ottaa vesipullon mukaan seuraavalla kerralla.
Meillä molemmilla oli mukavaa, ja ensi viikolla jatkamme ja opettelemme mm. ankkurihississä nousemista. Tällä ensimmäisellä kerralla käytimme naruhissiä. Kelkkalaskettelun toinen kerta on 22.3. Niinhän me laskettiin kuin vanhat tekijät!
15.3.2016 hienossa auringonpaisteessa ja upeassa kelissä osallistuimme soveltavan alppihiihdon kurssille. Avustajani oli aluksi hieman epävarma taidoistaan, kun laskettelemisesta on kulunut jo vuosia. Lohduttelin vain, että eiköhän se ole kuin pyörällä ajamisen oppimista. Kaikki meni hyvin, ja kouluttajamme Hannan mukaan minun pitää itse ohjata kelkkaa, ja avustajani vain varmistelee sen varalta, jos vaikka vauhti kasvaa liian kovaksi.
Painonsiirroilla kelkka todellakin totteli. Kelkkalaskettelussa käytettävät sauvat ovat vielä hankalat käyttää, mutta sinnikkäästi yritin niillä tehdä mitä piti. Kovin kummoisia taukojakaan emme pitäneet, koska kelkkaan meno ja siitä poistuminen ovat sen verran isotöisiä, että pysähdyimme vain pari kertaa hiukan hengähtämään. Tämän vuoksi päätimme muistaa ottaa vesipullon mukaan seuraavalla kerralla.
Meillä molemmilla oli mukavaa, ja ensi viikolla jatkamme ja opettelemme mm. ankkurihississä nousemista. Tällä ensimmäisellä kerralla käytimme naruhissiä. Kelkkalaskettelun toinen kerta on 22.3. Niinhän me laskettiin kuin vanhat tekijät!
Hanna otti kännykällään kauniista maisemasta auringonlaskun aikaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti