tiistai 20. syyskuuta 2016

On the wheels

Marraskuussa 2016 Oulussa järjestetään On the wheels -tapahtuma. Siellä esitellään pyörätuoliaktiviteetteja.


perjantai 9. syyskuuta 2016

Tanssitranssi


transsi 'hurmostila, haltioituneisuus'

Kirjoitus on julkaistu myös Oulun seudun neuroyhdistyksen sivuilla. 
http://osny.fi/blogi.html

Olen harrastanut pyörätuolitanssia kolmisen vuotta. Tanssin duona toisen pyörätuolissa istuvan kanssa. Osallistuimme viime vappuna Suomi openiin Lohjalla ja voitimme oman sarjamme molempina päivinä. Kilpailun myötä meille on tullut myös esiintymispyyntöjä. Esiinnyimme elokuussa MoveOulu-tapahtumassa ja syyskuussa Pohjois-Pohjanmaan neuroyhdistyksen 45-vuotisjuhlassa. Marraskuussa on luvassa pyörätuolitanssileiri ja harjoituskilpailut Kuopiossa. Tammikuussa on Helsingissä tammileiri ja pääsiäisenä Hollannissa kansainvälinen tanssispektaakkeli. 

Tanssikilpailuissa on kolme luokkaa: tulokkaat, pre champion- ja champion-luokat. Tulokasluokassa tanssitaan hidas valssi, tango ja samba. Pre champion-luokassa tanssien määrä nousee: vakiotanssit duoparilla ovat hidas valssi, tango, wieninvalssi ja quickstep sekä latinalaistanssit samba, cha-cha, rumba ja paso doble. Champion-luokkaan tulee lisäksi hidas fox ja jive, eli tanssitaan kaikki tanssit. Sarjanousuun pitää kerätä ensin pisteitä kilpailuilla ja sijoituksilla. Pisteitä meillä on käsittääkseni kerättynä kahdeksan vaaditusta kymmenestä, jotta siirtyisimme tulokkaista pre championiin.

Kesällä hioimme yksityistunneilla koreografiaa mm. hitaaseen foxiin, rumbaan ja paso dobleen. Koreografioilla ennakoimme tulevaa, kun tavoitteenamme on kilpailla ja nousta tulokkaista pre championiin ja jossain vaiheessa champion-luokkaan. Kesän aikana tanssilajien luonteenpiirteet ovat  syventyneet: hidas fox on liitelevää jousiammuntaa, paso doble marssivaa härkätaistelua, rumba viekoitteleva kosiotanssi ja jive leikittelyä

Pyörätuolitanssijat luokitellaan toimintakyvyn mukaan kahteen luokkaan, joissa luokan 1 tanssijoiden ylävartalon toimintakyky on alentunut ja luokan 2 tanssijoiden ylävartalon toimintakyky on normaali tai lähes normaali. Luokittelussa tehdään testejä, joissa tarkastellaan 1) pyörien ohjausta ja kykyä nopeuttaa ja pysäyttää pyörät käsin, 2) kykyä hallita pyörätuolin liikkuminen työntämällä tai kosketuksessa tanssikumppanin kanssa, 3) kykyä hallita pyörätuolin liikettä vetäessään tai kosketuksessa tanssikumppanin kanssa, 4) käsivarren kiertoa, liikerataa ja kontrollointia sekä 5) ylävartalon kiertoa ja hallintaa menettämättä tasapainoa. 

Tanssinopettajamme korostavat liikkeiden tarkkuutta,  rytmin merkitystä sekä vartalon, käsien ja tanssiasennon tärkeyttä, ja niitä tuomaritkin arvioivat tärkeysjärjestyksessä 1) musiikki, tahti ja perusrytmi, 2) liike ja liikeradat, 3) tanssiasento, otteet ja vartalolinjat, 4) jalkatekniikka ja 5) koreografia, tanssillisuus ja karisma.. Valmentajamme ovat tehneet itsekin uran kilpatanssijoina ja puhuvat asiantuntemuksella kilpailemisesta, valmentamisesta ja tanssimisesta ja osaavat soveltaa tanssin hyvin pyörätuolille. 

Kaikkien ei tarvitse ottaa tavoitteekseen kilpailemista, vaan tanssia voi myös omaksi ilokseen ja asettamalla tavoitteet vain omalle kehittymiselleen. Sitä paitsi adrenaliinit ja endorfiinit tekevät hyvää kaikille! Jokainen urheilija tai mitä vain harrastava haluaa jossakin vaiheessa ulkopuolista arviointia ja vertailutuloksia kehittymiselleen. Samat perhoset tuntuvat vatsassa kilpailun alussa jokaisella, ja sama hyvänolontunne tuntuu suorituksen jälkeen - oli maratoonari tai pyörätuolitanssija. 

Tanssiharrastuksen aloittaminen oli todella hyvä päätös. Tanssi on liikunnan harrastamista kuin huomaamatta, ja se kehittää vartalonhallintaa ja antaa uuden mahdollisuuden tanssimiseen, kun jalat eivät enää jaksa. Tanssista oppii aina uutta ja se on luonut uusia ystävyyssuhteita. Suosittelen jokaista kokeilemaan pyörätuolitanssia, sillä pyörätuolitanssikurssilla ei tehdä veren maku suussa niin kuin monesti jumpassa tai zumbassa tehdään (niitä väheksymättä), vaan harjoittelu on hellävaraisempaa mutta silti kohottaa kuntoa, itsetuntoa, tasapainoa, koordinaatiota, mielialaa ja kehittää lihasten liikkuvuutta, muistia jne.!

Nyt on Oulussa mahdollisuus tutustua pyörätuolitanssiin alkeiskurssilla, joka pidetään sunnuntaisin klo 15 - 16 Heinätorin koululla. 

Käy rohkeasti kokeilemassa, vaikka MS ei välttämättä istuta kokoaikaisesti pyörätuoliin! Ei se minuakaan istuta, ja pelkäsin turhaan feikkaavani, kun pystyin nousemaan pyörätuolista. Luokittelussa selvisi, että diagnoosi MS:stä riitti. Ja harrastuksen alussa sillä ei ole edes merkitystä.

Jopa Niiskuneiti tietää, että aina on aikaa ottaa pari tanssiaskelta:
”Voi! Tanssia! Menemmekö?" huudahti Niiskuneiti ja taputti käpäliään. "Minä en ole tanssinut pitkiin, pitkiin aikoihin!”
”Ei meillä ole aikaa tanssia, kun maailma on tuhoutumassa”, sanoi Niisku.
”Vähän aikaa, pyysi Niiskuneiti. Sehän tapahtuu vasta kahden päivän kuluttua!”
Tove Jansson, Muumipeikko ja pyrstötähti

perjantai 2. syyskuuta 2016

Miekkailua

Olimme parin ystävän kanssa kutsuttuja tutustumaan pyörätuolimiekkailuun. Oulun miekkailuseuran edustaja kertoi meille lajista, valmennuksen ideologiasta, välineistä ja pyörätuolimiekkailun eroista tavalliseen miekkailuun. Lajista sai kiinnostavan vaikutelman.Tällä kertaa harrastuksen aloittaminen jää valitettavasti tanssiharrastukseni jalkoihin, mutta lajin esittely oli erittäin onnistunut, ja jos olisi aikaa ja rahaa, olisi tämä harrastus kokeilemisen arvoinen.

Erityisesti haluttiin lisää pyörätuolimiekkailijoita tämänhetkisten kahden lisäksi. Muutkin miekkailua harrastavat ja erityisesti valmentaja istuvat pyörätuoliin vastustajiksi.
Tiesithän että pt-miekkailu on paralympialaji? Tarpeeksi innostunut ja lahjakas ehtii vielä tähdätä Tokioon vuonna 2020. Olympiadi on juuri alkamassa. Toivottavasti ensi viikolla alkavissa Rion paralympialaisista televisioidaan ihmisten aikaan myös pyörätuolimiekkailua!        

Luonto voimauttaa

Oulun seudun neuroyhdistys järjesti 30.7.2016 koko perheen "Voimaa luonnosta!"-ulkoilupäivän  Liminganlehden luontokeskuksessa. Päivän alkajaisiksi osallistujille tarjottiin kahvit ja kerrottiin infoa sekä yhdistyksestä että Liminganlahden luontokeskuksesta. Alkupuheenvuorojen jälkeen osallistujat jakautuivat kahteen ryhmään, bongareihin ja melojiin. 

Bongareille piti alun perin olla bongauskilpailu, mutta toisen oppaan puuttuessa koko porukka bongasi samassa joukkueessa. Liminganlahden luontoon ja linnustoon voitiin tutustua rauhassa ilman kilpailupaineita ja kaikki palkittiin. Bongarit saivat asiantuntijan opastuksella perusteellisen kuvan alueella kesälläkin pesivistä linnuista, ja porukka bongasi mm. merikotkan, ruskosuohaukan, merihanhia, räyskän, ruokin, riskilän, liron, haapanan ja räystäspääskyn. Mukana ollut opas auttoi oikeaan suuntaan kiikaroimisessa ja lajien nimeämisessä.

Melojat siirtyivät autoilla luontokeskuksesta 12 km:n päähän Temmesjoelle, jossa kaksi ohjaajaa Pikkulahden luontopalveluista odotteli melontaliivien, kajakkien ja ohjeiden kanssa. Monet osallistujista olivat ensikertalaisia ja siksi melko jännittyneitä siitä, kuinka säilyä melontaretkestä kajakin kaatumatta. Kuvaaminen jätettiin varmuuden vuoksi mukana olleiden perheenjäsenten vastuulle, jos onnistuisi kaatamaan kajakin.

Alkuopastuksen jälkeen siirryttiin yksipaikkaisiin kajakkeihin ja se oli odotettua vakaampi meloa. Ensijännityksen lauettua kaikki näyttivät olevan kuin vanhoja tekijöitä ja joen täytti rentoututut puheensorina. Noin neljä kilometriä pitkä melontareissu jäi konkreettisesti lihasmuistiin, kun melonnan kierreliike alkoi tuntua selkälihaksissa, joita ei ollut ennen kovin liikutellut.

Sää suosi osallistujia, kun retken ajan oli selkeä taivas ja sadekuuro alkoi vasta matkalla luontokeskukseen. Melominen kasteli kuitenkin, kun melaa pitkin kertyy vettä aukkopeitteeseen ja siitä tihkuu vettä syliinkin.

Kaikilla oli hauskaa ja iloinen jutustelu kuului kaikkialla. Päivän päätteeksi luontokeskuksessa nautittiin herkullinen lounas ja kaikki saivat mukavan muiston täydellisestä kesäpäivästä!