Työolosuhteiden järjestelytuki

Olen ollut samassa työpaikassa opettajana jo 16 vuotta. Vuoteen 2011 asti selviydyin työpaikalla ensin ilman ja sitten kävelykepillä. 2000-luvun alussa haimme työolosuhteiden järjestelytukea opetustyön apuvälineisiin, kuten dokumenttikameraan ja videoprojektoriin, jotka kytkettiin tietokoneeseen. Perusteluina olivat mm. se, etten jaksa aina nousta seisomaan ja kirjoittamaan taululle, vaan voisin näyttää monisteet ja muut esitteet dokumenttikameralla tai kirjoittaa tekstit suoraan tietokoneella, josta ne heijastuisivat projektorin avulla valkokankaalle. Nykyisin laitteet ovat käytössä jokaisessa luokkatilassa, mutta aluksi niitä ei perusopetustiloissa ollut kuin siinä, jota minä käytin.

Sitten vuodesta 2011 koin pyörätuolilla liikkumisen tekevän työpäivästä helpomman enkä olisi iltaisin fyysisesti niin väsynyt, kun ei tarvitsisi tasapainotella ja kävellä omin jaloin paikasta toiseen. Pyörätuolin kanssa oli kuitenkin alusta alkaen ongelmia raskaiden palo-ovien avaamisessa ja niistä kulkemisessa. Puhuin jo syksyllä 2011, että tarvittaisiin sähköavusteisia ovenavaajia ainakin yhteen sisäoveen ja pariin ulko-oveen. Ongelmana on myös se, että paljon käyttämästäni ulko-ovesta ei voi kulkea nousematta ylös ja työntämättä pyörätuolia kynnysten yli toisen pidellessä raskaita ovia avoimena. Kornia asiassa on se, että remontissa 2000-luvun alussa kyseisen ulko-oven ulkopuolelle valettiin liuska, mutta kynnys on mahdoton kulkea istumalla pyörätuolissa. Kyseisessä remontissa asennettiin kuitenkin myös kaksi kevythissiä ja invavessaa.

Vuoden 2012 syksyllä asiaa kävivät tarkastelemassa työsuojeluvaltuutettu, työterveyshuollon fysioterapeutti, esimieheni, minä ja kiinteistöpäällikkö. Päätettiin ottaa selvää, mistä voisimme hakea avustusta esteiden korjaamiseen. Työhallinnon työolosuhteiden järjestelytuki oli ainoa vaihtoehto, ja otin selvää, voiko tukea saada samalle asiakkaalle toista kertaa. Onneksi se onnistuisi, ja työnantaja haki järjestelytukea ja sitä myönnettiin.

Julkisen työnantajan kohdalla asiat etenevät hitaasti, ja tällä hetkelläkään sähköisiä ovenavaajia ei ole asennettu. Syynä olivat milloin budjetin hyväksyminen, milloin kiinteistöpäällikön lopputilit ja milloin asian uudelleenkilpailuttaminen. Tällä hetkellä avaajat on luvattu asentaa syksyn 2013 aikana. Olen varmaan hoputtanut asiaa ottamalla yhteyttä työsuojeluvaltuutettuun ja MS-liiton lakimieheen, jotka ovat tiedustelleet myönnettyjen avustuksien toteuttamisen perään. Toivottavasti kahden vuoden odotus palkitaan.

Tämän selvityksen opetuksena ja punaisena lankana pitäisin sitä, että mitään ei tapahdu, jos vammainen itse ei ole tai osaa olla aktiivinen ja vaadi hänelle kuuluvia oikeuksia ja järjestelyitä. Vaikka esimerkiksi työolosuhteiden järjestelytukea hakee työnantaja, ei olisi tapahtunut mitään, jos itse en olisi ottanut selvää asiasta. Omat kokemukset ja havainnot sekä osallistuminen jo suunnitteluvaiheessa ovat myös tärkeitä, jotta vältyttäisiin ikäviltä yllätyksiltä. Lopputulosta en vielä tiedä, mutta epäonnistumisen ei pitäisi olla ainakaan osallistumisestani kiinni. Seurataan asioiden kehittymistä...